Harry Potter ja kuoleman varjelukset

''Potterwikistä, vapaasta Harry Potter -tietosanakijasta tänään, 20. kesäkuuta 2018.
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HUOM:  Toisin kuin suurin osa Potterwikin sisällöstä, tämä artikkeli kertoo todellisesta henkilöstä, esineestä, asiasta tai ilmiöstä.
Harry Potter -kirjat ja -elokuvat.
Harry Potter ja viisasten kivi kirja, elokuva
Harry Potter ja salaisuuksien kammio kirja, elokuva
Harry Potter ja Azkabanin vanki kirja, elokuva
Harry Potter ja liekehtivä pikari kirja, elokuva
Harry Potter ja Feeniksin kilta kirja, elokuva
Harry Potter ja puoliverinen prinssi kirja, elokuva
Harry Potter ja kuoleman varjelukset kirja, elokuva
Huispaus kautta aikojen
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Siuntio Silosäkeen tarinat

Harry Potter ja kuoleman varjelukset (engl. Harry Potter and the Deathly Hallows) oli Harry Potter-sarjan viimeinen osa, jonka suomalaisversio julkaistiin 7. maaliskuuta 2008. Kirjassa selviää monia sarjalle keskeisiä asioita.

Juoni[muokkaa]

Tarina alkaa Malfoyn kartanossa. Siellä Kalkaros kertoo Voldemortille miten Harry aiotaan siirtää suojaan sukulaistensa talosta. Hän aloittaa ottamalla taikasauvan Lucius Malfoylta pois.

Voldemort pitää käskynjaon, jonka aikana onnittelee ivallisesti isäntäväkeä sukulaistytön häistä: Nymfadora Tonks on mennyt naimisiin Remus Lupinin kanssa.

Malfoyt pysyvät vaiti, mutta Bellatrix Lestrange raivoaa, ettei tyttö ole hänen sukulaisensa: Voldemort käskee huolehtia, että "Mustan suvun kuihtunut haara karsitaan" - mistä Bellatrix antaa ilomielin lupauksen.

Kohtaus loppuu siihen, että pöydän yllä roikkunut Tylypahkan jästitiedon opettaja surmataan ja syötetään Nagini-käärmeelle: hän oli erehtynyt puolustamaan jästisyntyisiä niin koulussa kuin lehtiartikkelissakin!

Malfoyiden yhteistyöhalu alkaa sivullisenkin havaittavasti rapista: he rupeavat aavistelemaan mikä erehdys olikaan asettua pimeän puolelle - mutta tietävät missä satimessa ovat. Kuitenkaan he eivät rohkene harkita puolenvaihtoa, koska Voldemort on lukilitiksen taitaja.

Varsinainen tarina alkaa siitä, että Harry Potter tulee täysi-ikäiseksi täyttäessään 17 vuotta ja häntä suojaava taika murenee. Muutama päivä ennen sitä hän vielä Likusteritiellä kerää tavaroistaan tärkeimmät reppuun ja hylkää suurimman osan huoneensa nurkkaan tai suoraan roskakoriin. Harry saa miltei itkupuuskan, kun lukee Päivän Profeetta-lehdestä Elfias Dozen kauniin muistoartikkelin Dumbledoresta: noinko vähän hän tiesi rehtorista? Mielialaa pahentaa uusimmasta lehdestä löytynyt Rita Luodikon ilkeäsävyinen haastattelu ja vihjailut "törkykasoista palvotun velhon menneisyydessä" - jotka hän aikoo paljastaa seuraavalla viikolla ilmestyvässä kirjassaan.

Vielä on edessä vaikea hetki, kun hänen oli saatava Dursleyt vakuuttumaan, että näidenkin olisi paettava. Kaksi Feeniksin kiltalaista vie perheen turvaan.

Kun Villisilmä Vauhkomielen johtama Feeniksin kiltalaisten ryhmä tulee hakemaan Harrya, ilmenee että on ongelma: ministeriön korkea virkamies, taikalainvartijoiden päällikkö Pius Sakia on mennyt vihollisen puolelle ja kieltänyt liittämästä taloa hormiverkkoon, asettamasta porttiavainta tai kaikkoontumasta sieltä - vangitsemisen uhalla! Nimellisesti kysymyksessä on Harryn suojelu - mutta tosiasiassa poika on ajettu nurkkaan odottamaan taian murtumista ja vihollisen tuloa.

Kalkaros on saanut Dumbledorelta ohjeet, joiden mukaan hänen tulee istuttaa Mundungusin päähän ovela idea: Ron, Hermione, Mundungus Fletcher, Fleur Delacour sekä Fred ja George Weasley juovat monijuomalientä ja muuttuvat Harryn kaksoisolennoiksi. Sitten ryhmä jakautuu seitsemäksi pariksi, jotka kukin lentävät eri kohteisiin eli erityistaioilla suojattuihin kiltalaisten koteihin. Sieltä taas siirryttäisiin porttiavaimilla lopulliseen kohteeseen eli Kotikoloon. Mundungus ehdottaa tätä killalle tietämättä, että se on peräisin Kalkarokselta.

Useimmat ryhmästä liikkuvat luudanvarsilla. Bill Weasley ottaa Harryksi muuttuneen Fleurin kuitenkin eteensä thestralin selkään, samoin Kingsley Hermionen, koska tytöt eivät hallitse luudanvarsia riittävän hyvin - ja tässä tehtävässä tarvitaan taitolentäjiä.

Nyt nähdään uudelleen jo ensimmäisessä kirjassa tavattu Sirius Mustalle kuulunut lentävä moottoripyörä: koska luudanvarsi tai thestral ei jaksa kantaa Hagridia, hän on varustanut moottoripyörän sivuvaunulla, johon Harry kiipeää.

Kuolonsyöjät ja jopa Voldemort kuitenkin yllättävät pakenijat, mutta lähes kaikki pääsevät perille Kotikoloon. Surmansa paon aikana saavat kuitenkin Harryn tunturipöllö Hedwig ja Villisilmä Vauhkomieli. Lisäksi George Weasley menettää korvansa. Myös Harryn Tulisalama-luuta putoaa matkasta taistelun tiimellyksessä. Samoin moottoripyörä romuttuu pahasti, joskin Arthur Weasley korjaa osat talteen ja kätkee ne Kotikolon kanakoppiin kunnostaakseen pyörän: hänelle on suorastaan riemun paikka, että saa tällaisen muunnetun jästiesineen korjattavakseen.

Valmistelut tulevaa etsintää varten uhkaavat vaikeutua: ylisuojeleva Molly Weasley yrittää vaatimalla vaatia että nuoret luovuttavat tietonsa vanhemmille auroreille jotka hänen mukaansa osaavat hoitaa asian paremmin; Harry kieltäytyy sanoen ehdottomaan sävyyn että kyseinen päätös on Dumbledoren käskystä johtuva, joten Molly yrittää estää kolmikon tapaamiset hyppyyttämällä näitä joka hetki häävalmisteluissa; neuvokas Hermione kuitenkin kerää kaiken tarvittavan taiottuun käsilaukkuunsa - johon mahtuu miltei autokuormallinen tavaraa pieneltä näyttävään ulkokuoreen.

Nuoret onnistuvat myös pihistämään sopivan neuvotteluhetken; Arthur Weasley auttaa muuttamaan ullakolla piileksivän pahan hengen Ronin kaksoisolennoksi, joka näennäisesti sairastaa roiskuhupsua eli hyvin tarttuvaa noitien ja velhojen lopulta kuolettavaa tautia - tietenkin Mollyn tietämättä! Arthurkaan ei ole ihastunut ajatukseen, mutta ymmärtää hyvin, ettei Dumbledore olisi antanut tuollaista ohjetta aiheetta ja Harryn olisi toteltava sitä. Mielenkiintoinen näkökanta on se, onko kyseessä tohvelisankarin salainen kapina liiankin hallitsevaa vaimoaan vastaan...

Harryn 17-vuotispäivä on viimeinen rauhan satama ennen sodan alkamista. Harry, Ron ja Hermione saavat tuolloin Dumbledoren testamenttilahjoituksen: Hermione saa muinaisilla riimuilla kirjoitetun satukirjan, Ron pimeyttimen sekä Harry ensimmäisen koskaan nappaamansa kultasiepin. Lisäksi testamenttiin kuuluisi Rohkelikon miekka, mutta sitä lahjat tuonut taikaministeri kieltäytyy luovuttamasta. Ministerin ja Harryn viimeiseksi jäävä tapaaminen päättyy pahaa ennustavasti yhtä ankaraan vihamieleen kuin edellinenkin.

Seuraavana päivänä ovat Fleurin ja Billin häät; ne sujuvat hyvin ja valeasuinen Harry saa tietää paljon uutta ja merkittävää. Weasleyn perheen vanha, pahansuopa ja juoruhaluinen täti Muriel tosin onnistuu pilaamaan Harryn juhlamielen ilkeillä juoruillaan Dumbledoren menneisyydestä.

Juhlat keskeytyvät kun Kingsley Kahlesalpa lähettää suojeliuksensa varoittamaan: Kuolonsyöjät ovat surmanneet taikaministerin sekä ottaneet taikaministeriön haltuunsa. Tapahtuu murhia ja jästisyntyisiä velhoja aletaan vainota. Myös häätilaisuuteen ovat kuolonsyöjät hyökkäämässä.

Harry Potter, Ron Weasley ja Hermione Granger onnistuvat pakenemaan Lontooseen. Nyt he lähtevät suorittamaan Albus Dumbledoren heille antamaa tehtävää: etsimään ja tuhoamaan Voldemortin neljää jäljellä olevaa hirnyrkkiä.

Samalla he saavat selville toisen salaisuuden, jonka jäljillä Dumbledore oli: kuoleman varjelukset on nimitys kolmelle ikivanhalle taikaesineelle. Ne ovat seljasauva, mahtavin taikasauva, elpymiskivi, kivi, jolla voi kutsua kuolleita luokseen ja näkymättömyysviitta.

Myös Voldemort on taikasauvan jäljillä, vaikka ei tiedä, että se on yksi osa kuoleman varjeluksia. Voldemort löytää taikasauvan Dumbledoren haudasta - mutta se ei toimi hänellä niin hyvin kuin hän oletti, ja Voldemort alkaa aavistella, että Kalkaroksella on tässä osansa.

Godrickin miekan avulla Harry, Ron ja Hermione tuhoavat ensimmäisen hirnyrkin. He kuitenkin menettävät miekan maahiselle, kun saavat toisen hirnyrkin haltuunsa Irvetasta, velhojen pankista. Voldemort saa varkauden selville ja lähtee tarkistamaan, ovatko muut hirnyrkit tallella. Harry ystävineen kiiruhtaa Tylypahkaan etsimään kolmatta hirnyrkkiä. Ron ja Hermione saavat tuhottua toisen basiliskin myrkkyhampaan avulla ja kolmas tuhoutuu kirotun tulen aiheuttamassa tulipalossa.

Yhteensä hirnyrkkejä on seitsemän, joista jotkut ovat tuhoutuneet tietämättä jo ennen seitsemättä kirjaa. Yksi niistä oli muun muassa toisessa Harry Potter -kirjassa esiintynyt Tom Valedron eli Voldemortin päiväkirja, jonka Harry Potter tuhosi kirjan lopussa.

Ennen lopputaistelua Tylypahka evakuoidaan oppilaista, vaikka rohkeimmat ja riittävän vanhat oppilaat jäävät taistelemaan. Kun Voldemort vaatii luovuttamaan Harryn hänelle, vain Pansy Parkinson kannattaa ajatusta: hän suorastaan kirkuu että Harry olisi luovutettava - mutta suuttunut rehtori McGarmiwa lähettääkin Pansyn evakuoitavien kärjessä Tarvehuoneeseen ja sitä tietä Sianpäähän: hän antaa ymmärtää että moisia juudaksia ei paikalla kaivata! Muutama alaikäinen oppilas - muun muassa Ginny ja Colin Creevey - jää salavihkaa mukaan taisteluun vanhempien ja opettajien kieltoa uhmaten.

Taistelun raivotessa Harry tarkkailee salaa Rääkyvässä Röttelössä piileskelevää Voldemortia, joka surmaa Severus Kalkaroksen, uskoen voivansa sitten vihdoinkin todella hallita seljasauvaa. Kuolemaisillaan oleva Kalkaros antaa Harrylle muistojaan, joita katsellessaan Harry saa tietää, että Harrya vihannut ja Dumbledoren edellisessä kirjassa tappanut Kalkaros onkin salaa auttanut Harrya, ja Kalkaroksen muistojen avulla Harry tietää olevansa viimeinen hirnyrkki; häneen jäi pala Voldemortin sielua tämän yrittäessä surmata hänet vauvana.

Harry uhrautuu Voldemortin eteen ja Voldemort yrittää tappaa Harryn. Se ei kuitenkaan onnistu, vaan vain Harryssä elävä Voldemortin sielun palanen tuhoutuu. Kuitenkin Voldemort menettää tajuntansa loitsun osuessa Harryyn ja seuraa merkillinen väliepisodi oudossa palatsimaisessa rakennuksessa, jossa Dumbledore selittää Harrylle loputkin hämärät kohdat ja lopuksi paljastaa, että he ovat Harryn mielen sisällä ja Harry itse makaa metsässä siinä kohdassa mihin kaatui.

Harry päättää palata kehoonsa; nyt Voldemortkin palaa tajuihinsa ja määrää Narcissan - joka oli (tahallaanko?) lähimpänä Harrya - tarkastamaan onko tämä kuollut; Narcissa kuiskaa Harrylle: "Onko Draco hengissä?" ja saatuaan miltei äänettömän myönnön hän valehtelee Voldemortille että Harry olisi kuollut.

Voldemort riepottaa Harrya kidutuskirouksella, ja riepoteltuaan häntä hetken ilmassa hän määrää Hagridin vapautettavaksi ja ottamaan Harryn kannettavakseen; Hagrid tottelee mutta ei itkuisilta silmiltään huomaa Harryn tosiasiassa elävän. Voldemortin määräyksestä jopa silmälasit asetetaan miten kuten paikalleen, jotta Harry tunnistettaisiin.

Kantaessaan Harrya Hagrid haukkuu kohdatut kentaurit pataluhaksi kysyen ovatko nämä nyt onnellisia kun Harry on kuollut! Kuolonsyöjät herjaavat kentaureja, jotka jäävät pahaenteisen hiljaisina odottamaan sivulle.

Voldemort ja kuolonsyöjät vievät Harryn Tylypahkaa puolustavien nähtäville, jotka kauhistuvat. Voldemort rehentelee ja valehtelee Harryn kuolleen surkeana pakoa yrittäessään. Tätä ei kukaan tunnu uskovan.

Neville Longbottom nousee vastustamaan Voldemortia, sanomalla, että hän liittyy Voldemortin joukkoihin sitten kun helvetti jäätyy umpeen, mutta Voldemort pysäyttää hänet ja kiduttaa häntä tuleen sytyttämänsä lajitteluhatun avulla. Samalla kaaos alkaa, ja Neville vetää Godrick Rohkelikon miekan hatusta ja surmaa Naginin. Näin tuhoutuu Voldemortin viimeinen hirnyrkki, jonka johdosta Voldemortista tulee jälleen kuolevainen. Lajitteluhatun tuli sammuu kaikessa hiljaisuudessa vahingoittamatta hattua mitenkään, ja jatkossa hattu palaa entisiin tehtäviinsä.

Nyt syntyy viimeinen taistelu: kentaurien ampumat nuolet kaatavat kuolonsyöjiä ja Hiinokka johtaa thestralit ja yksisarviset Voldemortin jättiläisten kimppuun. Samoin Ruaah iskee näihin todellisella raivolla.

Kaikkien unohtama Harry ampuu näkymättömyysviitan suojasta loitsuja ja kirouksia jokaiseen tähtäimeen saamaansa kuolonsyöjään ja pääsee lopulta Suureen saliin.

Kuolonsyöjiä kaatuu oikealla ja vasemmalla, ja monet heistä yrittävätkin vetäytyä; Bellatrix taistelee kuin riivattu - mutta ylittää kaikki rajat yrittäessään tappaa Ginnyn: Molly Weasley puuttuu taisteluun ja iskee raivolla vastaan - lopulta surmaten Bellatrixin! Voldemort huutaa tuskaansa nähdessään uskollisimman luutnanttinsa kaatuvan, mutta samassa Harry luokin keskelle salia taikasuojan, joka työntää kaikki muut paitsi hänet itsensä ja Voldemortin sivuun. Hän riisuu viittansa ja yleinen järkytys humahtaa kaikkialle: Harry elää!

Harryn sanottua ettei enää kukaan saa vahingoittua hänen vuokseen, Voldemort rääkyy ettei Harry tarkoita sitä - vaan pelkurina tietenkin piileksisi jonkun takana! Kukaan ei usko tätä väitettä ja Harry pysyy tyynenä koko ajan, kun Voldemort hysteeristyy hetki hetkeltä enemmän.

Kun nousevan auringon hehkuva reuna heittää ensi valonsa suuren salin lumotussa katossa valaisten molemmat, Voldemort yrittää taas tappaa Harryn.

Voldemort ei kuitenkaan pysty tappamaan Harrya käyttämällään seljasauvalla, koska Harry on sen todellinen haltija.

Sauva otti Harryn omakseen, koska tämä onnistui aiemmin kirjassa nappaamaan mahtisauvan edellisen omistajan Draco Malfoyn sauvan. Edellisen kirjan lopussa Malfoy oli saanut sauvan omistuksen itselleen voittaessaan Dumbledoren, vaikka ei ottanut sauvaa omakseen.

Harryn aseistariisuntaloitsu kimmottaa Voldemortin oman tappokirouksen tähän itseensä, ja Seljasauva lentää kaaressa katon poikki kohti Harrya, joka sieppaa sen vapaaseen käteensä etsijän erehtymättömällä taidolla. Samaan aikaan Voldemort kaatuu taaksepäin, murskattuna, velttona ja lopultakin ehdottoman kuolleena.

Harrya juhlitaan, Riesukin on kerrankin "kunnolla", ja laulaa itse keksimäänsä voitonvirttä. Varsin pian Harry kyllästyy ja Luna auttaa häntä livahtamaan näkymättömyysviitan suojaan. Harry hakee Ronin ja Hermionen; yhdessä he menevät rehtorin kansliaan kertomaan Dumbledoren muotokuvalle viimeiset auki olleet seikat: Harry sanoo pudottaneensa sormuksen metsään eikä sitä sieltä enää löytäisi, pitävänsä itse perintönä saamansa näkymättömyysviitan ja korjattuaan rikkimenneen paatsama-feeniksinsulka -taikasauvansa seljasauvalla ilmoittaa vievänsä seljasauvan takaisin Dumbledoren hautaan: jos hän aikanaan kuolisi voittamattomana, sauvan voima sammuisi lopullisesti.

Harryn mukaan seljasauva oli aiheuttanut jo liikaa tuskaa, että se olisi käyttämisen arvoinen, ja varsinainen tarina loppuu siihen, että hän palaa vuoteeseensa Rohkelikkotornissa suunnitellen kutsuvansa Oljon tuomaan hänelle voileivän unipalaksi.

Epilogi[muokkaa]

Kirja päättyy epilogiin, jossa kerrotaan, mitä Harrylle, Ronille ja Hermionille kuuluu 19 vuoden jälkeen. Kerrottakoon, että Harry päätyi yhteen Ginnyn, ja Ron Hermionen kanssa. Epilogissa Harrylla ja Ginnyllä on kolme lasta - James Sirius, Albus Severus ja Lily Luna - kun taas Ronilla ja Hermionella kaksi, Hugo ja Rose. Nuorimmaiset jäävät vielä kotiin, kun Albus ja Rose lähtevät Tylypahkaan ensiluokkalaisina ja James kerskuvana konkarina (tois- tai kolmasluokkalaisena). James kiusaa pikkuveljeään koko automatkan ajan:

"Ei siinä mitään pahaa ole. Sanoin vain, että hän voi olla lui.."

- mitä pikkuveli ajatuksenakin inhoaa, mutta isoisänsä taipumukset kiusantekoon perinyt James jatkaa aina vain, kunnes Ginny rupeaa näyttämään räjähdyspisteiseltä ja poika lopettaa.

Lisäksi aivan ohimennen paljastuu, että Ted Lupinilla on jotain säpinää Billin ja Fleurin tyttären Victoiren kanssa, mikä ihastuttaa jo ajatuksenakin molempia perheitä: onko Harryn kummilapsesta tulossa virallisestikin suvun jäsen?

Samoin Draco Malfoy näyttäytyy aivan ohimennen poikansa Scorpiuksen ja vaimonsa seurassa King's Crossin asemalla. Muutama sana antaa ymmärtää että Draco on hyvin vanhentuneen näköinen muihin verrattuna: kasvot laihtuneet ja hiukset kovasti harventuneet. Ron aivan erityisesti varoittaa tytärtään pitämään huolen että voittaa Scorpiuksen joka lajissa - eikä seurustelisi tämän kanssa, koska se suututtaisi isoisä Weasleyn; tämä saa Hermionen puoliksi nauramaan ja puoliksi suuttumaan:

"Taivaan tähden, Ron! Älä yritä kääntää heitä toisiaan vastaan ennen kuin he ovat päässeet edes kouluun asti!"

Albus on isänsä lohdutteluista huolimatta aivan kauhuissaan mahdollisuudesta joutua Luihuiseen, joten lopulta Harry kertoo miten itse välttyi siltä - ja pojan ilme kirkastuu. "Albus Severus. Sinä olet saanut nimesi kahdelta Tylypahkan mahtavimmalta rehtorilta, ja toinen heistä oli luihuinen."

Lopuksi, junan kadotessa mutkaan, Harry koskettaa arpeaan hajamielisesti: sitä ei ole särkenyt sitten Voldemortin kuoleman eikä särje nytkään. Arpi ei ollut vaivannut Harrya yhdeksääntoista vuoteen.

"Kaikki oli hyvin."

Kirjassa kuolleet[muokkaa]

Hahmo Surmaaja Kuolinsyy Olosuhteet
Amore Burbage Lordi Voldemort Avada kedavra Kuolonsyöjien tapaaminen Malfoyn kartanossa
Hedwig Tuntematon kuolonsyöjä Pikku Whingingin yllä käyty taistelu
Alastor Vauhkomieli Lordi Voldemort
Rufus Rymistyir Tuntematon (todennäköisesti avada kedavra) Taikaministeriön valtaus
Saksalainen perhe Avada kedavra Voldemortin Gregorovitsin ja seljasauvan etsintäretki
Gregorovits Voldemortin seljasauvan etsintäretki
Bathilda Bagshot Lordi Voldemort tai hänen kannattajansa Tuntematon Hänen ruumistaan käytettiin Naginin valeasuna
Ted Tonks Kaapparit Tuntematon Pakomatka jästisyntyisiä vainoavalta taikaministeriöltä
Dirk Cresswell
Gornuk
Viiden hengen jästiperhe Tuntemattomat kuolonsyöjät Tuntematon Kuolonsyöjien huvittelu
Peter Piskuilan Hänen oma hopeakätensä Kuristuminen Piskuilan oli hengenvelassa Harry Potterille, ja yrittäessään tappaa tätä hänen taikakätensä kääntyi omistajaansa vastaan hetkellisen epäröinnin vuoksi.
Gellert Grindelwald Lordi Voldemort Avada kedavra Nurmengardin vankilan torni
Dobby Bellatrix Lestrange Sai Lestrangen tikarin rintaansa Pako Malfoyn kartanosta
Tuntematon Irvetan maahinen Lordi Voldemort Avada kedavra Rangaistus siitä, että Helga Puuskupuhin kuppi oli varastettu Irvetasta
Useita kuolonsyöjiä Raivokohtaus Puskupuhin kupin ryöstön johdosta
Vincent Crabbe Hän itse (vahingossa) Pirunpalo Tylypahkan taistelu, ei osannut hallita itse loihtimaansa kirottua tulta ja joutui itse sen uhriksi
Fred Weasley Tuntematon kuolonsyöjä tai Voldemortin tukija Tuntemattoman loitsun aiheuttama räjähdys Tylypahkan taistelu
Remus Lupin Antonin Dolohov Kaksintaistelu
Nymfadora Tonks Bellatrix Lestrange Luultavasti kaksintaistelu
Colin Creevey Tuntematon Tuntematon
Severus Kalkaros Nagini Käärmeenpurema/verenhukka Voldemortin pyrkimys saada seljasauva puolelleen
Nagini Neville Longbottom Kaulankatkaisu Godrick Rohkelikon miekalla Tylypahkan taistelu
Bellatrix Lestrange Molly Weasley Kaksintaistelu Tylypahkan taistelu
Lordi Voldemort Hän itse (vahingossa) Oman kirouksen kimpoaminen Tylypahkan taistelu, kaksintaistelu Harry Potterin kanssa


Lähteet[muokkaa]