Harry Potter

Potterwikistä, vapaasta Harry Potter -tietosanakijasta tänään, 18. huhtikuuta 2024.
(Ohjattu sivulta Harry James Potter)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Harry-potter.jpg
Harry James Potter
Biografiset tiedot
Syntynyt

31. heinäkuuta 1980

Verisääty

Puoliverinen

Alias
Titteli(t)
Ulkonäkö
Laji

Ihminen

Sukupuoli

Mies

Hiusten väri

Mustat

Silmien väri

Vihreät

Ihonväri

Vaalea

Perhe
Perheenjäsenet
Taikakyvyt
Mörkö

Ankeuttaja

Taikasauva

Piikkipaatsamaa, 11 tuumaa, sisältää Feeniksin pyrstösulan, Seljasauva

Suojelius

Uroshirvi

Suhteet
Virka

Auroriviraston johtaja, Aurori

Tupa

Rohkelikko

Uskollisuus
.

Harry James Potter (s. 31. heinäkuuta 1980) on Lily ja James Potterin ainoa poika, puoliverinen velho. Harrysta tuli yksi uuden ajan kuuluisimmista velhoista vain vuoden ikäisenä hänestä tultuaan historian ainoa avada kedavra -kirouksesta selvinnyt henkilö, Lilyn uhrauduttua hänen puolestaan. Uhraus loi niin vahvan suojan että murhaa yrittänyt aikansa pelätyin pimeyden velho lordi Voldemort menetti voimansa ja fyysisen ruumiinsa kirouksen kimmottua takaisin, jättäen Harrylle salamanmuotoisen arven otsaan. Vanhempiensa kuoltua Harry joutui asumaan lapsuutensa jästisukulaistensa luona tietämättä velhotaustastaan. Sittemmin saatuaan tietää olevansa velho, hän päätyi opiskelemaan Tylypahkaan Rohkelikko-tupaan ja ystävystyi siellä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa.

Voldemortin saatua voimansa takaisin, aiemmin annetusta profetiasta selvisi että vain Harry itse voisi tappaa hänet ja toisin päin. Albus Dumbledoren tekemän taustatyön jälkeen Harry päätyi metsästämään Voldemortin kuolemattomuuden taanneita hirnyrkkejä. Hirnyrkkien tuhouduttua, sitä seuranneessa Harryn ja Voldemortin välisessä kaksintaistelussa Voldemort kukistui lopullisesti seljasauvan kieltäydyttyä tappamaan oikeaa omistajaansa, jolloin Voldemortin oma tappokirous kimpoutui häneen itseensä. Harry sai sittemmin aurorikoulutukseen Ronin tapaan, tullen myöhemmin lopulta koko taikaministeriön auroriosaston päälliköksi. Harry meni myös naimisiin Ronin pikkusiskon Ginnyn kanssa ja he saivat kolme lasta: James Siriuksen, Albus Severuksen ja [[Lily Potter II|Lily Lunan.

Harry lienee ainoa velho joka on pystynyt vastustamaan jokaista kolmea anteeksiantamatonta kirousta. Lisäksi hän on ensimmäinen ja ainoa kuoleman varjelukset yhdistänyt velho. Harry sai ensimmäisenä kouluvuotenaan Dumbledorelta hänen isänsä vanhan näkymättömyysviitan.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukujuuret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potter on vanha, vauras ja puhdasverinen velhosuku, vaikka Harry itse onkin puoliverinen, sillä hänen äitinsä oli jästisyntyinen noita. Potterit periytyvät Peverellien suvusta Ignotus Peverellin kautta. Ignotus omisti aidon näkymättömyysviitan, jonka hänen jälkeläisensä ovat perineet. Kolkot ovat Salazar Luihuisen jälkeläisiä, ja myös Peverellien jälkeläisiä, Ignotuksen veljen Kadmoksen kautta. Tom Lomen Valedro eli Voldemort on näin kaukaista sukua Harrylle.

Harry on myös kaukaisesti sukua isänsä puolelta Mustille, Malfoyille, Weasleyille, Longbottomeille ja melkein kaikille puhdasverisille velhosuvuille.

Harryn sukulaiset äidin puolelta ovat jästejä Evansin ja Dursleyn kautta.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry James Potter syntyi 31. heinäkuuta 1980 James ja Lily Potterille, Feeniksin killan jäsenille Ensimmäisen Velhosodan aikana. Harryn syntymästä asti he elivät piilossa Lordi Voldemortilta Godrickin notkossa, ja heidän salaisuudenhaltijansa oli Sirius Musta, johon he pystyivät luottamaan kuin kallioon. Kuitenkin salaisuudenhaltija vaihdettiin Peter Piskuilaniin, joka kavalsi heidät Voldemortille.

31. lokakuuta 1981 Voldemort saapui Piskuilanin paljastuksen myötä Godrickin notkoon, räjäytti Harryn perheen talon oven ja murhasi tämän jälkeen hänen vanhempansa. James sai surmansa eteisessä jouduttuaan puolustamaan perhettä ilman taikasauvaansa. Lily pakeni Harryn kanssa yläkertaan jonne Voldemort yritti seurata heitä. Luvattuaan aiemmin kuolonsyöjä Severus Kalkarokselle ettei tappaisi Lilyä, Voldemort joutui rikkomaan lupauksensa koska Lily ei suostunut väistymään hänen edestään. Äidin uhraus antoi Harrylle suojan jonka jälkeen Voldemort ei kyennyt edes koskemaan Harryyn. Voldemort iskiessä tappokirouksen Harryyn, kirous kimposi takaisin Voldemortiin, joka selvisi hengissä hirnyrkkiensä ansiosta, mutta menetti fyysisen ruumiinsa ja kaikki voimansa sekä vajosi tavallaan aavettakin vähäisempään olomuotoon. Murhayrityksen jälkeen Voldemortin sielu repesi kahtia ja tuo irronnut palanen päätyi Harryn sisälle, luoden telepaattisen yhteyden näiden kahden välille ja antaen Harrylle kärmeskielen taidon.

Harrysta tuli välittömästi kuuluisa vain vuoden ikäisenä Voldemortin kukistamisesta, ja häntä alettiin kutsua "pojaksi joka elää".

Kimmonneen tappokirouksen seurauksena Potterien talo romahti sitä seuranneessa räjähdyksessä, ja Albus Dumbledore lähetti Tylypahkan riistanvartijan Rubeus Hagridin hakemaan Harryn raunioista. Järkyttynyt Sirius tuli paikalle suostuen lainaamaan Hagridille lentävää moottoripyöräänsä jolla päästä viemään Harry Dumbledoren luokse. Hagrid lensi Likusteritielle jossa Dumbledore ja Minerva McGarmiwa veivät Harryn tämän ainoiden elossa olevien sukulaisten luo; Dursleyn perheen. Petunia Dursley oli Lilyn jästisisko joka oli aikoinaan itse pyytänyt epäonnisesti Dumbledorelta päästä opiskelemaan Tylypahkaan. Pääosin johtuen Petunian miehestä, Vernon Dursleysta, Harrylle ei ikinä kerrottu kuka tämä todellisuudessa oli.

Elämä Likusteritiellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dursleyiden luona eläminen oli Harrysta hirvittävää. He olivat tyypillisiä jästejä, heillä ei ollut mitään ymmärrystä taikuutta kohtaan, ja kaiken lisäksi he vihasivat kaikkea epänormaalia. He valehtelivat Harrylle hänen vanhemmistaan, kertoen että he olivat kuolleet autokolarissa. He yrittivät kitkeä Harrysta kaiken taikuuden pois, joksikin onnistumatta siinä. Harry joutui asumaan portaiden alla olevassa komerossa, hänen piti käyttää serkkunsa Dudleyn vanhoja vaatteita ja hänen elämänsä oli muutenkin kurjaa. Toista oli Harryn hemmotellulla Dudley-serkulla. Aina kun Harry sai jotakin epänormaalia tapahtumaan, esimerkiksi kasvattamaan hiuksensa yhdessä yössä takaisin, vapauttamaan eläintarhassa valtavan käärmeen ja kummallisesti loikannut katolle ja muuta, hänet lukittiin komeroonsa.

Oli kaksi hyvää syytä Harryn näennäiseen vankina pitämiseen Dursleyillä. Ensinnäkin, heidän naapurinsa Arabella Figg oli surkki, joka kuului Feeniksin Kiltaan ja pystyi näin pitämään Harrya silmällä. Ja toisena, Dumbledore langetti Dursleyiden taloon loitsun, joka takasi sen, että niin kauan kuin Harry kutsui paikkaa kodikseen, Voldemort ei voisi vahingoittaa häntä Harryn ollessa siellä. Kuitenkin loitsu raukeaisi kun Harry tulisi täysi-ikäiseksi tai lakkaisi kutsumasta taloa kodiksi.

Jästikoulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry kävi yksitoistavuotiaaksi tavallista jästikoulua Dudleyn mukana. Hänellä ei ollut yhtään ystävää, sillä muut oppilaat olivat joko Dudleyn jengiä tai he pelkäsivät Dudleyta niin paljon etteivät uskaltaneet edes puhua Harrylle. Harry oli hyvä liikunnassa, joksikaan kukaan ei ikinä valinnut häntä joukkueeseensa, taas Dudleysta johtuen. Kerran Harry muutti vahingossa opettajansa peruukin siniseksi, ja joskus huomasi loikanneensa koulun keittiön katolle.

Suuri salaisuus paljastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harryn syntymäpäiviä ei koskaan juhlittu Dursleyn perheessä ennen kuin hän täytti 11, joka on sama päivä kuin se jona hän käsitti oikean henkilöllisyytensä. Viikolla jona hänellä on syntymäpäivä, alkoi tulla satoja Harrylle osoitettuja kirjeitä Dursleyn taloon. Ensimmäinen kirje oli osoitettu "komeroon portaiden alla", mistä Dursleyt järkyttyivät kovasti. Harry siirrettiin heti paikalla asumaan Dudleyn toiseen makuuhuoneeseen, mutta kirje löysi silti tiensä perille.

Vernon Dursley yritti kaikin voimin estää Harrya saamasta yhtään kirjettä. Kun kirjeiden tuloa ei saatu loppumaan, he menivät asumaan hotelliin, mutta sinnekin saapui kirjeitä Harrylle. Niinpä he matkustivat syrjäiselle majakalle. Harryn syntymäpäiväyönä kuitenkin puolijättiläinen Hagrid saapuu majakalle, kertoi Harrylle että tämä on velho ja välitti kutsun Tylypahkasta. Harry ei kauaa empinyt lähtisikö Hagridin mukaan.

Hagrid opasti Harryn Viistokujalle, jossa Harry sai ensimmäisen kerran tietää olevansa kuuluisa. Ensimmäinen ikäisensä velho jonka Harry tapasi, oli Draco Malfoy, sittemmin hänen pahin vihamiehensä. Irvetassa Harry sai myös tietää isänsä suvun jättämästä, huikeasta perinnöstä. Rahoillaan Harry osti tarvittavat vaatteet, työvälineet sekä taikasauvan, jonka ydin oli kauppias Ollivanderin suureksi mielenkiinnoksi sama kuin Voldemortin sauvalla. Ns. kaksoisytimillä oli myöhemmin suuri merkitys. Hagrid osti myös Harrylle tunturipöllö Hedwigin. Hagrid selitti Harrylle myös ensi kertaa tämän vanhempien kohtalon ja kertoi Voldemortista.

Tylypahkan opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. syyskuuta 1991 oli tarkoitus alkaa Harryn ensimmäinen lukuvuosi Tylypahkassa. Hagrid antoi Harrylle lipun laiturille 9 ja 3/4, jota tämä ei löytänyt mistään. Törmättyään sattumalta Weasleyn perheeseen, hän kuitenkin löysi portin joka vei kyseiselle laiturille. Perheen nuorimmasta pojasta Ronista tuli junassa Harryn ensimmäinen ja paras ystävä. He tapasivat myös Hermionen, jota he kuitenkin molemmat "karsastivat" tämän kaikkitietävyyden takia.

Lajitteluseremoniassa Harry oli lähellä päätyä Luihuisen tupaan, mutta Hagridin ja Ronin aiemmin kerrottua Harrylle tuvan taustasta tuottaa enemmän pimeyden velhoja kuin muut (mukaan lukien Voldemort), tämä osasi vaatia hattua lajittelemasta häntä sinne. Näinpä Harry päätyi Rohkelikkoon joka oli tuvalle kuin unelmien täyttymys. Myös Ron päätyi perhetaustansa ansiosta Rohkelikkoon, samoin kuin Hermione. Harry ja Ron ystävystyivät sittemmin Hermionen kanssa pelastettuaan hänet peikoĺta tyttöjen vessasta, mistä kiitoksena Hermione otti tapauksesta syyt niskoilleen moittivilta opettajilta.

Harry huomasi ensimmäisellä lentotunnillaan olevansa isänsä veroinen lentäjä. Hän oli niin hyvä, että pääsi erikoisluvalla mukaan Rohkelikon huispausjoukkueeseen, ja hänestä tulee vuosisadan nuorin etsijä. Ennen hänen ensimmäistä huispauspeliään professori Minerva McGarmiwa lähettää hänelle Nimbus 2000-luudan. Harryn ensimmäisessä huispauspelissä hänen luutansa kirottiin, josta Hermione ja Ron epäilivät Luihuisten tuvan synkkää johtajaa Severus Kalkarosta (todellisuudessa syypää oli Quirinus Orave), ja he onnistuivat lopettamaan kiroamisen Hermionen sytytettyä Kalkaroksen kaavun tuleen. Harry sai sittemmin siepin kiinni nielaistuaan sen vahingossa ja Rohkelikko voitti ottelun.

Luettuaan lehdestä Irvetaan murtautumisesta, Harry ja hänen ystävänsä alkoivat tutkia kouluun kätketyn viisasten kiven arvoitusta. Hagrdin lipsauttamien tahattomien paljastusten perusteella he saivat selville kiven olleen kätketty Tylypahkaan, ja epäilivät Kalkaroksen yrittävän varastaa sen. Eräänä iltana he arvelivat Kalkaroksen lähtevän hakemaan kiveä ja menivät itse perässä. Päästyään ohi neljästä koetuksesta (joista viimeisen Kalkaros oli itse tehnyt), Harry päätyi yksin (Ronin loukkaannuttua ja Hermionen jäätyä tämän luokse) kammioon jossa oli Iseeviot-peili ja hänen yllätyksekseen kiveä todellisuudessa himonnut Orave. Orave piilotteli turbaaninsa alla Voldemortia, jonka sielu oli elänyt tässä kuin loinen. Harry sai viisasten kiven peilin kautta Dumbledoren keksinnön ansiosta, joka antoi kiven sellaiselle joka halusi sen muttei tahtonut käyttää sitä. Oraven yrittäessä anastaa kiveä Harryn taikasuoja rappeutti kuitenkin Oraven ruumiin ja tappoi hänet; Voldemortin paetessa.

Dumbledore arvosti Harryn urheutta palkitsemalla tämän suorituksen 60:llä tupapisteellä. Myös Ron, Hermione sekä kolmikkoa estellyt Neville Longbottom ansaitsivat sen verran pisteitä että Rohkelikko nousi jumbosijalta sen vuoden tupamestariksi. Viimeisenä päivänä, ennen junaan astumista Harry saa Hagridilta valkokuva-albumin, jossa on kuvia Harrysta ja hänen vanhemmistaan.

Toinen vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry vietti kesälomansa tuttuun tapaan Likusteritiellä, ihmetellen miksei saanut yhtään kirjettä ystäviltään (Ron tosin yritti soittaa hänelle puhelimella, mutta vastaajana oli Vernon-setä joka löi lopulta luurin korvaan); Malfoyn perheen kotitonttu Dobby oli todellisuudessa varastanut ne. Harryn 12-vuotissyntymäpäivänä Dobby saapui paikalle varoittamaan Harrya "suuresta vaarasta" joka uhkaisi tätä Tylypahkassa. Harryn ilmoitettua sinnikkäästi lähtevänsä Tylypahkaan siitä huolimatta, Dobby kosti iskemällä Petunia-tädin kakun Vernon-sedän kauppoja tekevien vieraiden kasvoille. Kauppojen pilaamisesta Vernon syytti luonnollisesti Harrya, laittoi tämän arestiin ja asensi kalterit ikkunoihin. Ron, Fred ja George vapauttivat kuitenkin Harryn perheen lentävällä autolla ja veivät tämän Kotikoloon. Kotikolossa Harry tutustui ensi kertaa oikean velhoperheen elämään.

Kun oli aika lähteä junalla, Dobby sulki laiturille 9 ja 3/4 kulkevan portin kun Harry ja Ron olivat enää jäljellä. Kaksikko joutui turvautuvan perheen lentävään autoon jolla he pääsivät monien vaiheiden jälkeen Tylypahkan maille. Ron painoi auton näkymättömäksi tekemää nappia sen verran myöhään että useampi jästi ehti nähdä auton ennen sen katoamista; tapaus aiheutti kaksikolle jälki-istuntoa, erotuksella uhkaamisen sekä räyhääjän Ronin äidiltä. Hermionea ja Percy Weasleya lukuunottamatta koko Rohkelikko-tupa kehui Harryn ja Ronin rohkeaa tempausta.

Lukuvuoden aikana kauhua aiheutti salaisuuksien kammion avaaminen ensi kertaa 50 vuoteen. Kärmeskielentaitojensa ansiosta Harry oli ainoa joka kykeni kuulemaan kammiossa asuneen basiliskin ja pystyi ensimmäisenä jäljittämään sen kangistamat uhrit, saaden vahtimestari Argus Voron epäilyt niskaansa. Harryn kärmeskielen taidot tulivat koululle ensi kertaa julkiseen tietoon uuden pimeydenvoimilta suojautumisenopettajan Gilderoy Lockhartin perustamassa kaksintaistelukerhossa, jossa hän alkoi manipuloimaan vastustajansa Malfoyn loihtimaa käärmettä.

Harry ja kumppanit epäilivät aluksi Malfoyta Luihuisen perilliseksi, kammion avaajaksi, mutta joutuivat pettymään tämän kerrottua totuuden Harrylle ja Ronille jotka olivat monijuomaliemellä muuttuneet Crabbeksi ja Goyleksi. Sittemmin Harry sai käsiinsä Tom Valedron päiväkirjan jossa piilleen muiston avulla hän sai selville että Hagridia syytettiin kammion avaajaksi 50 vuotta aiemmin. Kirja kuitenkin varastettiin seuraavana päivänä ja Hermione joutui basiliskin kangistamaksi. Hagridin vinkkien avulla Harry ja Ron päätyivät Kielletyssä metsässä olleen Hämäkäkin luokse, joka varmisti Hagridin syyttömyyden. He olivat kuitenkin joutua Hämäkäkin jälkeläisten syömäksi ennen kuin metsään karannut lentävä auto pelasti heidät.

Hermionen jättämän vinkin avulla Harry ja Ron saivat tietää kammion hiriviön olevan basiliski. Heidän tullessa pois sairaalasiivestä Harry ja Ron kuulivat Ronin pikkusiskon Ginnyn joutuneen kammioon ja kaksikko lähti pelastamaan tätä. Mukaan he ottivat Lockhartin, joka paljastui huijariksi. Harry avasi kärmessuuna salaisuuksien kammion; päästyään kammioon Lockhart onnistui nappaamaan Ronin vioittuneen taikasauvan ja aikoi langettaa molempiin (Harryyn ja Ronin) muistinmenetysloitsun; loitsu kimposi kuitenkin takaisin Lockhartiin itseensä, joka paiskautui seinään ja romahdutti tunnelin. Harryn jatkaessa pelastamaan Ginnyä, Ron jäi raivaamaan tunnelia ja vahtimaan muistinsa menettänyttä Lockhartia.

Kammiossa Harry näki kuolevan Ginnyn sekä lähes eläväksi muuttuneen Valedron, joka paljasti olevansa todellisuudessa Voldemort. Valedro kutsui basiliskin paikalle ja käski sen hyökätä Harryn kimppuun; Dumbledoren lemmikkifeenix Fawkes sokaisi kuitenkin basiliskin minkä jälkeen Harry onnistui lopulta iskemään lajitteluhatusta vetämänsä Rohkelikon miekan tappavasti jättiläiskäärmeen kitalaen läpi. Basiliskin hammas tarttui kuitenkin samalla Harryn käsivarteen ja myrkky ehti levitä, mutta Fawkesin kyyneleet paransivat haavan. Harry tuhosi Valedron päiväkirjan myrkkyhampaalla jolloin lähes eläväksi muuttunut Valedro tuhoutui ja Ginny heräsi eloon. Kammiosta selvinneet pääsivät pois Fawkesin avulla.

Rehtorin kansliassa Harry ja Ron selittävät kaiken Dumbledorelle, että Ginny oli todellisuudessa kammion avaaja, mutta johtuen Valedron päiväkirjan lumouksesta. Dumbledore ymmärsi tilanteen eikä erottanut Ginnyä ja palkitsi sekä Harryn että Ronin erityispalkinnolla koulun hyväksi tehdystä työstä. Heidän saamansa 200 tupapistettä riittivät myös toisen kerran peräkkäin Rohkelikon tupamestaruuteen.

Kolmas vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kolmatta lukuvuottaaan Harry joutui karkaamaan Likusteritieltä paisutettuaan Marge-tätinsä. Harry päätyi sattumalta Poimittaislinjalla (jonka rahastajalle Stan Pikitielle hän kertoi nimekseen Neville Longbottom) Vuotavaan noidankattilaan jossa hän päätyi keskustelemaan itsensä taikaministeri Cornelius Toffeen kanssa. Toffee ei kuitenkaan rankaise Harrya tämän rikottua velhomaailman lakia alaikäisenä taikomisesta, koska Marge onnistuttiin palauttamaan entiselleen ja tämän muistia on muokattu. Tärkein syy oli kenties se että Harryn kummisetä Sirius Musta oli samoihin aikoihin onnistunut karkaamaan Azkabanista, ja epäiltiin aikovan murhata Harry.

Siriuksen paon vuoksi taikaministeriö lähetti ankeuttajan Tylypahkan junaan matkalla kouluun. Sattumalta Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa samassa vaunussa istunut, tuleva pimeydenvoimilta suojautumisenopettaja ja James Potterin lapsuudenystävä Remus Lupin pelasti Harryn ankeuttajalta suojeliusloitsulla. Lupinista tuli Harrylle todella läheinen, koska tämä pääsi hänen avullaan kosketuksiin menneisyytensä kanssa.

Kolmannelle luokalle tultaessa Harry valitsi valinnaisista aineista itselleen mm. ennustuksen, taikaeläinten hoidon ja taikahistorian. Ennustustunnit alkoivat dramaattisesti kun Sibylla Punurmio ennusti heti Harryn kuoleman teelehdissä nähdyn kalmankoiran perusteella. Taikaeläinten hoidossa Harry oli vapaaehtoisena ratsastamassa hevoskotka Hiinokalla, ennen kuin tunti päättyi Hiinokan potkaistua ansaitusti Malfoyta. Pimeydenvoimilta suojautumisen tunneilla Harryn möröksi paljastui ankeuttaja, jonka jälkeen Lupin päätti antaa tälle yksityistunteja joilla opetella suojeliusloitsu. Tätä vahvisti entisestään Puuskupuhia vastaan käyty huispausottelu, joka päättyi Harryn osalta siihen kun ankeuttajan karkasivat pelikentille ja aiheuttivat sen että Harry putosi luudalta alas kymmenkuntametriä. Yksityistunneillaan Harry oppi suojeliuksen todella nopeasti, Lupinin suureksi iloksi ja hämmästykseksi. Sittemmin huispauskausi päättyi Rohkelikon mestaruuteen ensi kertaa seitsemään vuoteen.

Harry sai myös käsiinsä kelmien kartan Frediltä ja Georgelta, jonka avulla tämä sai mahdollisuuden päästä Tylyahoon, jonne hänellä ei muuten ollut lupaa mennä Dursleyltä saadun luvan puuttuessa. Kalkaros sai kuitenkin Harryn kiinni tämän palatessa ja Lupin takavarikoi kelmien kartan, jonka suunnitteluun hän itse oli osallistunut.

Kuolemanennustuksen lisäksi Harrylle aiheutti harmia Ronin ja Hermionen riidat johtuen jälkimmäisen uudesta lemmikistä, Koukkujalasta joka jahtasi Ronin Kutka-rottaa. Kutkan kadottua heidän kahden välit menivät kokonaan poikki ja Harry joutui toimimaan sovittelijana. Välejä heikensi myös entisestään Siriuksen nimettömänä lähetetty Tulisalama-luuta, jonka Hermione antoi McGarmiwalle tarkistettavaksi kirousten varalta. Luuta paljastui kuitenkin vaarattomaksi ja palautettiin Harrylle.

Kutkan löydyttyä, kalmankoiraksi muuttunut Sirius raahasi sitä tiukasti otteessaan pitäneen Ronin mukanaan Rääkyvään röttelöön jonne myös Harry ja Hermione menivät. Harryn nähtyä kummisetänsä ensi kertaa elävänä, hän hyökkäsi välittömästi tämän kimppuun syyttäen vanhempiensa pettämisestä. Paikalle saapunut Lupin riisui kuitenkin Harryn aseista ja vahvisti Siriuksen väitteet tämän syyttömyydestä, sekä sen että kuolleeksi luultu Piskuilan todellisuudessa murhasi jästit ja kavalsi Harryn vanhemmat. Piskuilan oli kaikki nämä vuodet elänyt animaagimuodossaan Kutkana. Palattuaan ihmismuotoon Harry vaati Siriusta ja Remusta säästämään tämän hengen, jolloin Piskuilan jäi Harrylle henkensä velkaa. Piskuilan pakeni kuitenkin Lupinin muututtua ihmissudeksi jolloin Sirius muuttui koiraksi pidätelläkseen tätä. Kalkaros sai sittemmin Siriuksen kiinni tämän toivuttua taistelun vammoista ja tätä uhattiin ankeuttajan suudelmalla. Ajankääntäjää käyttäen Harry ja Hermione pelastivat Siriuksen, samalla myös kuolemantuomion saaneen Hiinokan.

Paluumatkalla kotiin Harry sai Siriukselta luvan käydä Tylyahossa siitä lähtien joka vuosi, koska Dumbledore luotti myös Siriuksen syyttömyyteen kuultuaan tämän ja Harryn kertomuksen.

Neljäs vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry neljäntenä vuonna Tylypahkassa

Ennen neljättä lukuvuottaan Harry oli Weasleyn perheen ja Hermionen mukana katsomassa huispauksen maailmanmestaruuskisojen loppuottelua, jonka jälkitunnelmat olivat kammottavat kuolonsyöjien alettua riehua ja lopulta pimeän piirron ilmestyttyä taivaalle, Harryn varastetulla sauvalla manattuna. Samoihin aikoihin Harry huomasi ensi merkit telepaattisesta yhteydestään Voldemortin kanssa, nähtyään unen jossa alkeellisen ruumiin saanut Voldemort tappoi Frank Brycen.

Harryn tultua kouluun hän sai tietää Tylypahkassa järjestettävistä kolmivelhoturnajaisista johon osallistuivat Tylypahkan ottelijan lisäksi Beauxbatonsin ja Durmstrangin oppilas. Harry päätyi mukaan turnaukseen, uudeksi pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaksi (Lupin erosi paljastuttuaan ihmissudeksi), Alastor Vauhkomieleksi naamioituneen Bartemius Kyyry nuoremman laitettua hänen nimensä kilpailijat valinneeseen liekehtivään pikariin kera voimakkaan hämäytysloitsun. Harryn uskottiin huijanneen ja hän menetti suosionsa erityisesti Puuskupuhien keskuudessa joiden oppilas Cedric Diggory valittiin Tylypahkan toiseksi ottelijaksi. Myös Ron katkaisi puhevälinsä Harryyn, joka säilytti suosionsa muiden rohkelikkojen keskuudessa.

Pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla Harry oli ainoa oppilas joka pystyi vastustamaan Kyyryn jokaiseen oppilaaseen yksitellen loihtimaa komennuskirousta. Kyyry pyrki myös kaikin tavoin auttamaan Harrya voittamaan turnajaiset jotta tämä päätyisi Voldemortin luokse "auttamaan" tätä saamaan ruumiinsa takaisin, kertoen mm. ensimmäiseen kokeeseen kuuluvista lohikäärmeistä. Harry levitti tiedon eteen päin Cedricille, joka ihmetteli kun hänen kilpailijansa auttoi häntä. Harry selvisi ensimmäisestä testistä kutsuttuaan taikasauvallaan luutansa ja napattuaan sen avulla lohikäärmeen vartioiman kultamunan, jossa olisi vinkki seuraavaan testiin. Nähtyään kuinka vaarallinen tehtävä oli, Ron palautti heidän ystävyytensä. Harrylle harmaita hiuksia aiheutti myös toimittaja Rita Luodiko, joka sai Päivän profeetassa näyttämään että Harry seurustelisi Hermionen kanssa, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Kolmivelhoturnajaisiin kuuluneet joulutanssiaiset olivat Harryn osalta tuskaista aikaa sillä hänen oli pakko etsiä itselleen partneri. Aluksi hän yritti hakea ensi-ihastustaan Cho Changia, mutta tämä oli jo lupautunut menemään Cedricin kanssa. Lopulta Harry tyytyi Parvati Patiliin, jonka kaksois-sisko Padma meni Ronin kanssa. Harry ei kuitenkaan suostunut tanssimaan vaan seurasi Cedricin ja Chon tanssimista mieluummin, samoin kuin Ron Hermionen ja tämän parin, Durmstrangin kilpailijan Viktor Krumin.

Toiseen testiin Harry sai Cedriciltä lohikäärmevinkin avulla kiitokseksi vinkin avata kultainen muna valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa. Harry päätti kokeilla sitä kun ei keksinyt muutakaan keinoa, ja sai selville että hänen piti pelastamaan jokin hänelle tärkeä järven pohjasta tunnin sisällä. Yrittäessään keksiä keinoa hengittää tunnin veden alla, Harry oli ilman ratkaisua vielä muutama tunti ennen testin alkua. Nukahdettuaan kirjastoon hän heräsi vain kymmenen minuuttia ennen koetusta Dobbyn toimesta, joka antoi Harrylle kidusruohoa. Harry saapui myöhässä paikalle, mutta syötyään ruohon hän ehti kykyjensä ansiosta ensimmäisenä paikalle jossa olivat Ron, Hermione, Cho sekä Beauxbatonsin kilpailijan Fleur Delacourin pikkusisko Gabrielle lumottuina veden alla. Harry pelasti lopulta sekä Ronin että Gabriellen ja sai tuomaristolta hyvät pisteet epäitsekkyydestään johtuen. Ennen viimeistä testiä Harry oli turnajaisten kärjessä yhdessä Cedricin kanssa.

Harry pääsi keskittymään rauhassa viimeiseen testiin koska turnajaisten ottelijat oli vapautettu lukuvuoden viimeisistä kokeista. Viimeinen tehtävä oli koskea ensimmäisenä turnajaisten voittopokaaliin joka oli lumotun labyrintin keskustassa. Kyyry nuorempi auttoi Harrya asettamalla Krumin komennuskirouksen alaiseksi sekä hoitelemaan Fleurin ja Cedricin. Fleur pelattiin pois pelistä, mutta Harry ehti ajoissa paikalle tainnuttamaan Krumin joka käytti kidutuskirousta Cedriciin. Harry ja Cedric kukistivat yhdessä akromantellan ja päättivät monien epäitsekkäiden neuvottelujen jälkeen koskea samaan aikaan pokaaliin. Pokaali oli todellisuudessa Kyyryn noituma porttiavain joka vei Pikkuhirttivaaran hautausmaalle. Matohäntä eli Piskuilan tuli paikalle, tappoi Diggoryn avada kedavralla, sitoi Harryn hautakiveen ja otti tältä verta jota käytti yhtenä ainesosana luomaan Voldemortin uudestaan ruumis.

Voldemortin noustua uudelleen ja kutsuttua vapaina olleet kuolonsyöjät takaisin, hän haastoi Harryn kaksintaisteluun. Taistelun aikana sauvojen kaksoissiteet muodostivat sauvojen välille varhennum loitsuimes -ilmiön, joka sai Voldemortin sauvan sinkoamaan hänen viimeksi murhaamiensa henkilöiden "kaiut", mukaan lukien Harryn vanhemmat ja Frank Bryce. Kaiut hämäsivät Voldemortia niin että Harry pääsi pakenemaan Diggoryn ruumiin kanssa takaisin Tylypahkaan porttiavaimella. Kyyry otti shokissa olleen Harryn heti suojiinsa tämän paluun jälkeen ja kertoi todellisen luonteensa; hän yritti murhata Harryn, mutta epäonnistui kun Dumbledore, McGarmiwa ja Kalkaros huomasivat tämän epäilyttävät puuhat ja tainnuttivat hänet. Totuusseerumilla Kyyry tunnusti kaiken miten oli paennut Azkabanista, naamioitunut Vauhkomieleksi ja sen miten oli murhannut tuomaristoon kuuluneen isänsä.

Lukuvuoden päätyttyä, junamatkalla Harry luovutti turnajaisista voittamansa 1000 kaljuunaa Fredille ja Georgelle, tarjottuaan niitä ensin Cedricin vanhemmille, jotka olivat kuitenkin hylänneet ne. Kaksoset käyttivät kaljuunansa perustamaansa pilailuvälinekauppaan ja olivat ikuisesti kiitollisia Harrylle.

Viides vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry viidentenä vuonnaan.

Dumbledoren määräyksestä Ron, Hermione ja Sirius eivät ikinä kertoneet Harrylle mitä velhomaailmassa oli tapahtunut. Harry yritti pysyä ajan tasalla kuuntelemalla salaa jästiuutisista josko niissä kerrottaisiin mitään salaperäisiä kuolemantapauksia, mutta turhaan. Tilanne muuttui vasta ankeuttajien hyökättyä (alivaltiosihteeri Dolores Pimennon käskystä) täysin yllättäen Likusteritiellä Dudleyn ja Harryn kimppuun, joka joutui turvautumaan suojelius-loitsuun pelastaakseen serkkunsa. Vain parikymmentä minuuttia loitsun teon jälkeen Harry sai taikaministeriöstä kirjeen, jossa ilmoitettiin hänen olevan erotettu Tylypahkasta syynä alaikäisenä taikominen jästin läsnäollessa. Dumbledore onnistui kuitenkin muuttamaan erotuksen taikaministeriön kuulusteluiksi. Harryn kerrottua mitä Dudleylle oli tapahtunut, hän sai ensi kertaa kuulla Petunia-tädin puhuvan siskostaan ja siitä miten itse oli kuullut mm. ankeuttajista.

Uudelleen perustettu Feeniksin kilta lähetti ns. Etuvartion hakemaan Harrya sen jälkeen kun Dursleyt oli harhautettu hakemaan "Englannin parhaiten hoidettu nurmikko" -kilpailun pääpalkintoa. Killan päämajassa Harry oli raivoissaan koska oli elänyt kuin tynnyrissä samalla kun hänen ystävänsä olivat Voldemortin vastaisen taistelun keskipisteessä. 9. elokuuta käydyissä kuulusteluissa Harry vapautettiin syytteistä Dumbledoren ja todistajana toimineen Harryn surkkinaapuri Arabella Figgin ansiosta.

Viides vuosi oli Harrylle tärkeä V.I.P.-vuosi. Koulussa Harry sai useilta oppilailta vihaisia katseita, koska Voldemortin paluun jälkeen Päivän profeetta oli aloittanut ajojahdin häntä vastaan taikaministeri Toffeeen kieltädyttyä uskomasta tosiasioita. Pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaksi ja sittemmin yli-inkvisiittoriksi päätyneestä Pimennosta tuli Harrylle Kalkarostakin karmeampi opettaja joka mm. kidutti fyysisesti Harrya jälki-istunnossa ja antoi tälle elinikäisen huispauspelikiellon kauden avauspelin jälkeen. Ronin ja Hermionen painostamana Harry perusti Albuksen kaartin, jossa oppilaat voisivat opettaa toisilleen keinoja suojautua pimeydenvoimilta, Pimennon tunneilla kun ei käytetty lainkaan taikuutta. AK oli eräs tapa saada Harry ja hänen romanttinen kiinnostuksensa Cho Chang lähemmäs toisiaan. Harryn onnistui pyytää Chota treffeille heidän suutelunsa jälkeen, jotka käytäisiin seuraavalla Tylyahon reissulla. Treffit olivat lopulta täydellinen pannukakku keskustelun käännyttyä Chon edesmenneeseen poikaystävään Cedriciin, jonka perään Cho itki edelleen.

Ennen joulua Harryn ja Voldemortin telepaattinen yhteys jatkoi voimistumistaan. Lopulta Harry pystyi näkemään (mahdollisesti Voldemortin tahtoen) kuinka Nagini-käärme hyökkäsi Ronin isän kimppuun salaperäisyyksien osastolla. Harry kertoi asiasta välittömästi Ronille, McGarmiwalle ja Dumbledorelle joiden onnistui pelastaa Arthur Weasley juuri ja juuri. Myöhemmin Dumbledore määräsi Kalkaroksen antamaan Harrylle yksityisiä okklumeus-tunteja, mistä kumpikaan ei ollut mielissään. Tunnit eivät sujuneet juurikaan mairittelevasti ja päättyivät lopullisesti sen jälkeen kun Kalkaros löysi Harryn urkkimasta ajatuseulalla hänen kouluaikaisia muistojaan.

AK:n paljastuttua Chon ystävänsä Marietta Edgecomben kavalluksen vuoksi, Pimennosta tuli lopulta Tylypahkan rehtori kun Dumbledore otti kerhosta syyt omille niskoilleen ja pakeni pidätystä. Sen jälkeen pidetyissä V.I.P.-kokeissa Harry menestyi Pimennon tyranniasta huolimatta, parhaiten luokassaan pimeydenvoimilta suojautumisessa, jopa Hermionetakin paremmin.

Nähtyään Voldemortin luoman näyn Siriuksesta kitumassa salaperäisyyksien osastolla, Harry halusi välittömästi lähteä pelastamaan häntä. Jäätyään ensin kiinni Pimennon takan hormiverkoston käytöstä (Harry tarkisti oliko Sirius Kalmanhanaukiolla vai ei), Harry sekä häntä auttaneet Hermione, Ron, Ginny, Neville ja Luna Lovekiva pääsivät kuitenkin karkuun ja lähtivät thestraaleilla Lontooseen, taikaministeriöön. Salaperäisyyksien osastolle päästyään Harry poimi ennustusopettaja Punurmion tekemän ennustuksen jonka hän ehti kuulla, ennen kuin kuusikko tajusi päätyneensä kuolonsyöjien ansaan. Albuksen kaartissa opetellut puolustustaiat suojasivat heitä siihen saakka kunnes Kalkaroksen hälyttämänä Feeniksin killan jäsenet tulivat paikalle, mukaan lukien Sirius jota ei oltu kidutettu. Sirius menehtyi Harryn kauhuksi taistelun keskellä Bellatrix Lestrangen iskettyä hänet Kuolemankamarissa olleen holvikaaren läpi. Harryn lähdettyä ajamaan Bellatrixia takaa, itse Voldemort saapui paikalle samoin kuin Dumbledore joka käytännössä pelasti Harryn hengen. Hävittyään kaksintaistelun Dumbledorelle, Voldemort tunkeutui Harryn mieleen, jonka onnistui lopulta torjumaan hänet surkeista okklumeus-tunneista huolimatta.

Siriuksen kuoleman jälkeen Harry peri Kalmanhanaukion talon sekä Oljo-kotitontun, joka oli valehdellut Harrylle ettei Sirius ollut kotona kun hän oli mennyt tätä tarkistamaan näynsä jälkeen. Salaperäisyyksien osaston taistelun jälkeen Toffee erosi nähtyään Voldemortin, ja Päivän profeetta palasi Harrya puoltavalle linjalle jossa hänen kerrottiin olevan "Valittu".

Kuudes vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry vietti jälleen suurimman osan kesästään Weasleyn perheen luona Dumbledoren ensin tultua hakemaan hänet Likusteritieltä, auttamaan tätä houkuttelemaan entisen taikajuomien opettajan Horatius Kuhnusarvion takaisin työpaikalleen. Harry onnistui ainakin Dumbledoren mielestä koska Kuhnusarvio suostui palaamaan eläkkeeltä. Harry päätyi luonnollisesti mukaan Kuhnusarvion uudelleen perustamaan Kuhnukerhoon, jonne tämä kutsui suosikkioppilaitaan ja niitä joilla oli yhteyksiä kuuluisiin henkilöihin. Kuhnuskerhon lisäksi Harry nimettiin myös Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeniksi.

Lukuvuoden alkaessa Harry jatkoi Kuhnusarvion johtamilla taikajuomien tunneilla, vaikka hänen V.I.P.-arvosanansa (Odotukset ylittävä) ei olisi riittänyt Kalkarokselle, joka oli nyt siirtynyt pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaksi. Harry sai sattumalta käsiinsä Kalkaroksen vanhan liemikirjan, jonka omistaja käytti lempinimeä Puoliverinen prinssi. Kirjan avulla Harrysta tuli kaikkien yllätykseksi vuosikurssinsa paras taikajuomissa, minkä Kuhnusarvio oletti olleen peräisin hänen lahjakkaalta äidiltään. Taikajuomien lisäksi kirjasta löytyi myös Harrylle aiemmin tuntemattomia, Kalkaroksen kehittämiä loitsuja kuten Keholeijus ja Sektumsempra. Käytettyään jälkimmäistä lähes tappavasti Draco Malfoyhin, Harry hautasi kirjan tarvehuoneeseen muiden rojujen sekaan eikä enää löytänyt sitä myöhemmin.

Huispauksessa kaikki oli mennä pilalle heti alkuunsa kun komennuskirouksen alla ollut, joukkueen jahtaaja Katie Bell joutui Malfoyn kiroaman opaalikaulakorun uhriksi ja päätyi Pyhän Mungon sairaalaan, joutuen jättämään kauden avausottelun väliin. Myöhemmin pitäjänä toiminut Ron söi Romilda Vanen Harrylle tarkoittamia, lemmenjuomalla täytettyjä noidankattilakakkuja; vastamyrkkyä saatuaan Kuhnusarviolta Ron joi myrkytettyä simaa, pelastuen vain Harryn keksittyä työntä besoaari tämän kurkkuun. Ronin sijaisena pelannut Cormac McLaggen pilasi Puuskupuhia vastaan käydyn ottelun täysin, keskityttyään vain neuvomaan muita joukkueensa jäseniä ja lopulta lyötyään vahingossa ryhmyn Harryn päähän. Tämän lisäksi Harry sai kauden päätösottelun ajaksi jälki-istunnon Kalkarokselta sektumsempran käytöstä; ottelu päättyi kuitenkin yllättäen Rohkelikon murskavoittoon mikä varmisti huispausmestaruuden. Voitonjuhlissa Harry ja Ginny, johon ensinmainittu oli alkanut osoittaa romanttista kiinnostusta aiemman isoveljellisen rakkauden sijaan, suutelivat sponttaanisti ja alkoivat seurustella, minkä Ron hyväksyi pitkin hampain.

Harry jatkoi lukuvuoden aikana myös Voldemortin vastaista taistelua saatuaan Dumbledorelta "yksityistunteja", joilla he tutustuivat mustoihin, jotka voisivat auttaa heitä ymmärtämään Voldemortin kehitystä sellaiseksi miksi hän tuli ja miten tämä takasi kuolemattomuutensa. Sodan kannalta elintärkein muisto oli se jossa Kuhnusarvio kertoi nuorelle Tom Valedrolle hirnyrkeistä, mutta sen Kuhnusarvio oli häpeissään muokannut. Harry sai Dumbledorelta tehtäväksi hakea aito muisto Kuhnusarviolta, jossa hän sai heti alkuunsa täystyrmäyksen Kuhnusarviolta. Harry onnistui painostamaan lopulta Kuhnusarvion antamaan muistonsa tälle puhuttuaan äidistään, ja juotuaan sitä ennen onnea tuovaa Felix Felicis -juomaa, minkä Harry oli aiemmin voittanut taikajuomakilpailuissa Puoliverisen prinssin kirjan ansiosta. Muiston avulla Dumbledore ja Harry saivat tietää hirnyrkkien olleen Voldemortin suuri salaisuus.

Vuoden lopussa Dumbledore otti Harryn mukaan hakemaan hirnyrkiksi epäilemäänsä Luihuisen medaljonkia eräästä luolasta, jossa Valedro aikoinaan kiusasi muita orpokodin lapsia. He saivat myöhemmin väärennökseksi paljastuneen medaljongin Dumbledoren uhrauduttua juomaan sitä suojanneen myrkkynesteen ja pelastettuaan heidät kummatkin Voldemortin manalius-armeijalta. Palattuaan Tylyahoon Harry ja Dumbledore näkivät pimeän piirron luodun koulun ylle ja Malfoyn (jota Harry oli tarkkaillut koko vuoden ajan) päästäneen kuolonsyöjät Tylpahkaan häivytyskaapin avulla. Myöhemmin Kalkaros surmasi kuolonsyöjien ympäröimän Dumbledoren kuten he olivat sopineet, mistä Harry ei kuitenkaan tiennyt. Harry yritti epätoivoisesti tavoittaa Kalkarosta laukoen kirouksia tämän perään, mutta turhaan.

Dumbledoren hautajaisten jälkeen Harry päätti jatkaa Dumbledoren jättämän tehtävän loppuun ja tuhota loput hirnyrkit, mihin Ron ja Hermione lähtivät mukaan. Harry joutui samalla jättämään Ginnyn, koska pelkäsi Voldemortin käyttävän hyväkseen heidän välistä suhdettaan. Ennen retkensä aloittamista Harry jäi asumaan Likusteritielle, sillä Dumbledoren aiemmin tekemän suojan ansiosta häntä oli mahdotonta vahingoittaa siellä niin kauan kun Harry kutsui Dursleyden taloa kodikseen. Taika murtuisi kuitenkin hänen 17-vuotissyntymäpäivänään.

Hirnyrkkien metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku Whingingin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sen jälkeen kun Dursleyt oli piilotettu kuolonsyöjiltä, Feeniksin kilta lähti saattamaan Harrya Likusteritieltä 27. heinäkuuta, neljä päivää ennen Harryn täysikäiseksi tulemista. Yhteensä 14 kiltalaista jaettiin pareihin joista Harry meni Hagridin kyydissä Siriuksen lentävällä moottoripyörällä, muiden kuljettaessa eri tavoin yhtä kuutta muuta Harryksi monijuomaliemellä muuttunutta kiltalaista. Kulonsyöjät tiesivät kuitenkin suunnitelmasta (joskaan eivät sitä kuka oli oikea Harry) ja saivat Hagridin moottoripyörän kiinni. Kuolonsyöjät laukoivat tappokirouksia Hagridia kohti joista yksi osui Hedwigiin. Oikean Harryn löydyttyä Voldemort tuli heidän peräänsä, mutta Harry ja Hagrid ehtivät ajoissa turvaan Tonksin vanhempien talolle. Tonksien luota Harry ja Hagrid siirtyivät porttiavaimella Kotikoloon ihan ensimmäisten joukossa. Hedwigin lisäksi kiltaa johtanut Vauhkomieli oli kuollut taistelun tiimellyksessä.

Kotikolossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry vietti 17-vuotissyntymäpäiviään Kotikolossa saaden lahjaksi mm. Mollyn edesmenneen veljen vanhan rannekellon, sekä ikimuistoisen suudelman Ginnyltä. Illalla taikaministeri Rufus Rymistyir tuli puolestaan toimittamaan Harrylle, Ronille ja Hermionelle Dumbledoren heille määräämiään perintöjään. Harry sai perinnöksi ensimmäisen huispauspelissä nappaamansa siepin, johon oli kaiverrettu teksti "Avaudun umpeutuessa", sekä Rohkelikon miekan jota Rymistyir ei kuitenkaan suostunut antamaan Harrylle. Siepin sisällä oli elpymyskivi, mitä Harry ei tiennyt.

Syntymäpäivää seuraavana päivänä vietettiin puolestaan Ronin isoveljen Billin ja Fleur Delacourin häitä, joihin Harry naamioitui kuolonsyöjien varalta monijuomaliemellä Ronin kuvitteeliseksi Barny-serkuksi. Juhlat etenivät mainiosti siihen saakka kun Kingsley Kahlesalpa ilmoitti suojeliuksellaan Rymistyirin olleen murhattu ja kuolonsyöjien aikovan hyökätä häihin. Ilmoitusta seuranneessa kaaoksessa Harry, Ron ja Hermione kaikkoontuivat Tottenham Court Roadille missä he törmäsivät kuolonsyöjiin Antonin Dolohoviin ja Thorfinn Rowleen. Taistelun jälkeen kolmikko tainnutti kuolonsyöjät ja kaikkoontui Kalmanhanaukiolle.

Luihuisen medaljongin jäljillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmanhanaukiolla Harry ja kumppanit saivat sattumalta tietää että valemedaljongin hirnyrkkiluolaan jättänyt oli Siriuksen veli Regulus Musta. Harry kutsui Oljon paikalle kertomaan Reguluksen tarinan, minkä jälkeen hän määräsi tämän etsimään Mundungus Fletcherin käsiin, jonka Harry tulkitsi Oljon tarinan perusteella varastaneen oikean medaljongin Kalmanhanaukiolta. Oljon palattua muutamaa päivää myöhemmin Mundunguksen kanssa, tämä kertoi Harrylle Pimennon takavarikoineen oikean medaljongin aikoinaan Tylyahossa. Pimento oli sillä hetkellä edelleen ministeriön palveluksessa ja noussut Rymistyirin murhan jälkeen jästisyntyisiä luetteloineen lautakunnan johtoon.

Hermionen kehittämän suunnitelman myötä kolmikko tainnutti kolme ministeriön työntekijää ja naamioituivat heiksi, Harry Albert Pyryjyväksi. He päätyivät lopulta Pimennon työhuoneen ovelle, josta he löysivät Vauhkomielen ruumiista jäljelle jääneen taikasilmän ja ottivat sen mukaansa. Pimennon kohdattuaan Harry ja Hermione tainnuttivat tämän sekä paikalla olleen kuolonsyöjä Yaxleyn, ja vapauttivat tuomittavana olleen Mary Kissimyyrin ja muut jästisyntyiset. Kaikkoontuessaan paikalta, herpaantunut Yaxley sai otteen Hermionesta ja päätyi heidän mukanaan Kalmanhanaukiolle. Koska paikka paljastui kuolonsyöjille Yaxleyn myötä, Harry, Ron ja Hermione päättivät etsiä toisen paikan jatkaa hirnyrkkien etsimistä.

Piilossa ja Godrickin notko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry, Ron ja Hermione päätyivät piileskelemään metsissä ympäri Britanniaa vaihtaen leiriytymispaikkaa joka päivä turvallisuussyistä. He päättivät pitää hirnyrkkiä vuorotellen kaulassaan. Ron oli tottunut kolmeen hyvään ateriaan päivässä, joten pakolaiselämän harvat ja huonolaatuiset ateriat saivat hänet huonolle tuulelle. Eräänä päivänä, kun oli Ronin vuoro pitää medaljonkia, sen vaikutus kantajaansa pahensi hänen tyytymättömyyttään, jolloin hän riitaantui kahden ystävänsä kanssa ja häipyi. Jonkin ajan kuluttua Harry ja Hermione päättivät käydä Codricin notkossa - sekä käydäkseen Harryn vanhempien haudalla että tavatakseen Bathilda Bagshotin. Niinpä he ilmiintyivät sinne jouluaattona ja löysivätkin hautausmaalta professori Dumbledoren äidin ja siskon haudan sekä Harryn vanhempien. Heidän haudassaan luki: " James Potter s. 27.3.1960, k. 31.10.1981" " Lily Potter s. 30.1.1960, k. 31.10.1981" " Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" Poistuttuaan hautausmaalta he tapasivat Bagshotin, joka vei heidät taloonsa. Se osoittautui kuitenkin ansaksi, sillä Bagshot olikin kuollut ja Voldemort oli taikonut lemmikkikärmeensä hänen rumiiseensa ja asettanut sen Notkoon odottamaan Harrya. Saatuaan Harryn erilleen Hermionesta se hyökkäsi ja kutsui Voldemortin paikalle. Kaksikko ehti kuitenkin kaikkoontua paikalta ennen Voldemortin saapumista. Harry näki näyn kun he palasivat Codrickin notkosta. Siinä hän oli Voldemort ja hän tappoi Harryn vanhemmat. Harry sai ensimmäistä kertaa elämässään nähdä sen illan kun hänen vanhempansa olivat kuolleet.

Hopeainen Naarashirvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry oli vahtivuorossa kun hän näki hopeaisen naarashirvi-suojeluksen. Harry seurasi suojeliusta, joka johdatti hänet lammelle jonka pohjassa oli Rohkelikon miekka, jonka he olivat menettäneet Lujahaka- maahiselle Irvetassa. Harry hyppäsi lampeen ja huomasi että jokin kuristi hänen kaulaansa. Medaljonki siis hirnyrkki vaistosi että miekka oli lähellä joten se yritti kuristaa Harryn. Harry oli jo kuristumaisillaan kun Ron saapui paikalle, nosti Harryn lammesta ja haki miekan. Ron tuhosi medaljongin sen jälkeen kun se oli näyttänyt hänelle hirveitä asioita. Esimerkiksi sen että Hermione piti enemmän Harrysta ja suuteli tätä. Hermione otti Ronin vastaan, mutta vastahakoisesti sillä hän halusi tietää miksi Ron ei ollut tullut takaisin.

Tarina kolmesta veljeksestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry, Ron ja Hermione halusivat tietää mitä merkki Ignotius Perevellin haudassa ja Ksekofilius Lovekiva rinnassa häissä tarkoittivat. Me menivät Ksenofiliuksen luo, missä hän kertoi tarinan kolmesta veljeksestä. Luna ei ollut paikalla vaikka olisi ollut loma ja se alkoi epäilyttää kolmikkoa. Herra Lovekiva väitti poistuvansa etsiäkseen Lunan, mutta oikeasti hän lähetti kirjeen taikaministeriöön ilmoittaakseen, että Potter oli hänellä. Kuolonsyöjät tulivat, mutta Harry, Ron ja Hermione onnistuivat pakenemaan purskeen sarven räjähdyksen ansiosta.

Malfoyn kartano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry innostui kerran puhumaan ja tuli sanoneeksi Voldemort. Siinä samassa kaapparijengi ympäröi heidät sillä nimi oli manattu. Kaapparijengi vei heidät Malfoyn kartanoon sen jälkeen, kun olivat saaneet selvitettyä keitä he olivat. Heidät teljettiin kellariin heidän luokkatoverinsa Dean Thomasin sekä Lujahaka-maahisen kanssa. Hermione vietiin ylös ja Bellatrix Lestrange kidutti häntä sillä hän halusi tietää mistä he olivat saaneet Rohkelikon miekan sillä hän luuli, että se oli talletettu hänen holviinsa Irvetassa. Luna ja herra Olivander olivat myös teljetty kellariin. Kun Matohäntä tuli katsomaan vankeja ja viemään heidät ylös, Harry ja Ron riistivät häneltä taikasauvan ja Harry sanoi, että Matohäntä oli hänelle henkensä velkaa joten Matohäntä kuristi itsensä. Aivan kuin tyhjästä Dobby ilmestyi kellariin ja pelasti heidät. Dobby sai kuitenkin surmansa Bellatrixin veitsestä ja Harry hautasi hänet Simpukkamökin pihalle.

Irvetan murto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry, Hermione ja Ron arvelivat Voldemortin säilyttävän yhtä hirnyrkkiä Bellatrixin holvissa, Irvetassa. He murtautuivat sinne Lujahaan avulla. Hermione muokkasi Ronia erinäköiseksi ja muuttui itse Bellatrixiksi, koska hänellä oli tämän sauva. Harry ja Lujahaka olivat näkymättömyysviitan alla. He löysivät hirnyrkin, Helga Puuskupuhin kupin, mutta paljastuivat ja pakenivat lohikäärmeellä pankista.

Tylypahkan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paettuaan Irvetasta Harry, Ron ja Hermione matkustivat sokean lohikäärmeen selässä pitkän matkan ja päätyivät suurelle järvelle. Rantaan uituaan ja hetken levättyään Harry näki Voldemortin mieleen. Voldemort epäili heidän etsivän hirnyrkkejä ja päätti lähteä tarkastamaan hirnyrkkinsä. Hän mietti, mahtoiko Tylypahkan hirnyrkki olla turvassa. Ensin Voldemort lähti tarkastamaan vanhan Kolkon mökin. Harry, Ron ja Hermione lähtivät Tylypahkaan. He ilmiintyivät Tylyahoon, mutta ankeuttajat ja kuolonsyöjät olivat heitä vastassa. He pääsivät kuitenkin Dumbledoren veljen Aberforthin avulla turvaan. Harry sai tietää että peilissä näkynyt silmä oli ollut Aberforthin. He pääsivät Tylypahkaan Tarvehuoneeseen Aberforthin siskon Arianan muotokuvan aavulla. He lähtivät etsimään Rowena Korpinkynnen Diadeemia kuultuaan siitä Lunalta. Korpinkynnen oleskeluhuoneessa oli jäljennös diadeemista ja he menivät katsomaan sitä Lunan kanssa. Heidät kuitenkin yllättivät Amikus ja Alekto Carrow, mutta professori McGarmiwan avulla he selvisivät tilanteesta. Harry kertoi hänelle, että Voldemort oli tulossa. McGarmiwa järjesti heille aikaa etsiä sitä mitä olivat etsimässä sillä aikaa kun oppilaat evakuoitaisiin turvaan ja taistelu alkaisi. Ron ja Hermione katosivat yllättäen jonnekkin, mutta Harry alkoi etsiä diadeemia. Voldemort puhui niin että koko koulu kuuli. Hän antaisi puoli tuntia aikaa. Harry avasi jälleen mielensä pimeän lordille, ja näki kun tämä murtautui Albus Dumbledoren hautaan ja otti tämän kädestä Seljasauvan. Harry etsi käsiinsä Korpinkynnen tupakummituksen, joka kertoi varastaneensa äitinsä diadeemin ja piilottaneensa sen metsään puun onkaloon. Tom Valedro oli myöhemmin hakenyt sen ja tehnyt siitä hirnyrkin. Äkkiä Harry muisti missä oli nähnyt diadeemin: Tarvehuoneessa. Matkalla hän löysi Ronin ja Hermionen, jotka olivat olleet salaisuuksien kammiossa ja tuoneet basiliskin myrkkyhampaita hirnyrkkien tuhoamiseen. He lähtivät Tarvehuoneeseen ja löysivät diadeemin, mutta Malfoy, Crabbe ja Goyle yllättivät heidät. Crabbe täytti huoneen Pirunpalolla, jolloin diadeemi tuhoutui. He pelastivat Malfoyn ja Goylen, mutta Crabbe menehtyi. Heidän lähdettyään Tarvehuoneelta he päätyivät keskelle taistelua. Puoli tuntia oli kulunut. Ronin isoveli Fred kuoli jäätyään romahtavan yläkerroksen alle. Harry kurkisti Voldemortin ajatuksiin ja selvitti tämän olin paikaksi Rääkyvän Röttelön. He lähtivät sinne, ja lattialankkujen välistä Harry näki ja kuuli hänet hyvin. Hänen seurassaan oli Kalkaros, sekä Nagini isossa pallossa, jossa se olisi turvassa. Harry ei mitenkään pystynyt tuhoamaan Naginia. Voldemort tapatti Kalkaroksen Naginilla, koska luuli tämän olevan Seljasauvan isäntä. Näin hän pyrki varmistamaan, että Seljasauva tottelisi häntä kunnolla. Sitten hän puhui jälleen koko koululle. Hän antoi keskiyöhön asti aikaa luovuttaa Harryn hänelle. Taistely keskeytyisi siihen asti. Hän odottaisi kielletyssä metsässä. Voldemort lähti ja Harry meni Kalkaroksen luo. Kalkaros antoi Harrylle muiston jonka jälkeen hän kuoli. Harry, Ron ja Hermione lähtivät takaisin linnaan ja menivät suureen saliin, joka oli täynnä menehtyneitä ja surevia ihmisiä. Harry meni Dumbledoren kansliaan ja katsoi Kalkaroksen muiston, josta selvisi, että Harry oli yksi hirnyrkki, joka oli tuhottava, sekä se, että Kalkaros oli aina Harryn epäilyksistä huolimatta ollut Dumbledoren. Harry tiesi nyt, että hänen olisi kuoltava, jotta joku voisi tuhota Voldemortin. Niinpä hän lähti kiellettyyn metsään ja samalla sanoi Nevillelle, että jos tälle tarjoutuisi tilaisuus, tämän olisi tapettava Nagini. Hän jatkoi matkaa metsän reunalle, jolloin hän tajusi, miten Dumbledoren perintösieppi avattaisiin. "Avaudun umpeutuessa". Harry kuiskasi sieppiin: "minä kuolen pian" ja se avautui ja paljasti elpymyskiven. James, Sirius, Lupin ja Lily matkasivat hänen kanssaan Voldemortin luo. Harry paljasti itsensä ja Voldemort tappoi hänet. Hän ei kuitenkaan kuollut. Hän oli aikonut kuolla, ja vain se merkitsi. Hänestä tuhoutui vain Voldemortin sielun palanen. Hän teeskenteli kuollutta koko matkan, kun Hagrid kantoi hänet Voldemortin käskystä koululle. Suuressa salissa Voldemort julisti kaikille Harryn kuolleen ja näytti tämän "ruumiin". Harry paljasti itsensä ja kiersi kehää Voldemortin kanssa suuressa salissa ihmisten katsellessä hiljaa salin reunoilla. Harry kertoi Voldemortille tämän virheistä ja Kalkaroksesta, ja siitä miksi tämä oli menettänyt voimansa kun oli yrittänyt tappaa Harryn 16 vuotta sitten. Hän kertoi hirnyrkeistä ja siitä, miten ne kaikki oli tuhottu. Kaikki hänen sielunsa palaset oli mennyttä. Kaikki paitsi yksi. Harry käänsi Voldemortin oman tappokirouksen tätä itseään vastaan, Voldemort kuoli ja viimeinenkin hiukkanen Tom Valedroa oli kadonnut.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin elämässään Harrysta tulee auroriviraston päällikkö, ja hän saa kolme lasta Ginnyn kanssa: Jamesin, Albuksen ja Lilyn.


Edeltäjä:
ei tiedossa, lopulta Kingsley Kahlesalpa
Auroriviraston päällikkö
2007 -
Seuraaja:
ei tiedossa
Edeltäjä:
Draco Malfoy
Seljasauvan haltija
1998 -
Seuraaja:
ei tiedossa