Tom Valedro

Potterwikistä, vapaasta Harry Potter -tietosanakijasta tänään, 19. maaliskuuta 2024.
(Ohjattu sivulta Tom Lomen Valedro)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Voldemort.jpg Sukupuoli= Mies
Tom Lomen Valedro
Biografiset tiedot
Silmien väri

(Punaiset (aiemmin mustat)

Hiusten väri

(Kalju, aiemmin mustat)

Syntynyt

31.joulukuuta 1926

Kuollut

2.toukokuuta 1998 (71 v.)

Syntyperä

Puoliverinen

Arvonimi(/et)

Taikaministeri (salaisesti)

Alias

Voldemort

Taikasauva

13½ tuumaa, marjakuusta, feeniksin sulka

Mörkö

Oma kuollut ruumis

Suojelius

Ei mahdollinen (koska ei onnellisia muistoja)

Liittoutumat

Kuolonsyöjät

Kulissien takana
Ensiesiintyminen

Harry Potter ja viisasten kivi

Viimeisin esiintyminen

Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Näyttelijä

Tom Lomen "lordi Voldemort" Valedro (31. joulukuuta 1926 - 2. toukokuuta 1998) oli maailman pelätyin pimeyden velho. Hän oli niin pelottava, ettei hänen nimeänsä uskallettu lausua ääneen, vaan hänestä käytettiin nimiä "tiedät-kai-kuka" tai "hän-joka-jääköön-nimeämättä". Valedron kannattajat käyttävät hänestä nimitystä Pimeyden lordi, Isäntäni, Herrani tai Mestari. Valedro oli myös joidenkin mielestä paras Tylypahkan oppilas kautta aikain. Hän oli Harry Potterin vastustaja ja yritti tappaa Harryn siitä lähtien, kun Valedron tappokirous, Avada kedavra, kimposi Harrysta takaisin ja loi Valedrosta aavettakin alemman olennon.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orpokoti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albus Dumbledore tapaa ensi kertaa nuoren Valedron.

Tom Lomen Valedro syntyi tuntemattomassa sittemmin tieltä raivatussa orpokodissa, jossa hänen äitinsä, puhdasverinen velho Merope Kolkko synnytti hänet. Kolkko oli lemmenjuoman avulla saanut jästi Tom Valedron rakastumaan keinotekoisesti itseensä. Kuten lemmenjuoman runsaasta käytöstä yleensä huomaa, Merope alkoi odottaa lasta. Merope ajatteli, että Tom Valedro rakastaisi tätä ilman lemmenjuomaakin, ja lopetti juoman antamisen. Valedro ei kuitenkaan rakastanut Meropea, vaan palasi takaisin kotikaupunkiinsa Pikkuhirttivaaraan.

Kolkon synytettyä pojan, hän antoi tälle nimen "Tom, pojan isän mukaan, Lomen, Meropen oman isän mukaan, ja Valedro isän sukunimen mukaan. Siitä tunti ja hän kuoli", kuten rouva Cole asian ilmaisi.

Valedrosta tuli jo orpokodissa epäsosiaalinen ja agressiivinen, joka johtui ehkä suurimmaksi osaksi siitä, että häntä ei rakastanut kukaan. Valedron ympärillä tapahtui jatkuvasti kummallisuuksia; hän pystyi liikuttamaan esineitä mielensä avulla, käskemään eläimiä kouluttamatta niitä ensin sekä muutoinkin vahingoittamaan häntä härnänneitä lapsia (mm. laittoi erään lemmikkikaniinin hirttäytymään kattoon).

Eräällä kevätretkenä, jonka orpokoti järjesti joka kevät, suunnattiin rannalle, jossa Valedro otti mukaansa luolaan nuoret Dennis Piispan ja Amy Binsonin kanssa. Samaa luolaa Valedro tuli tietämättään käyttämään myöhemmin hirnyrkkinsä säilytyspaikkana. Hän loitsi silloin taikoja, jotka nähdessään Valedron ystävät eivät enää koskaan olleet entisensä.

Kesällä 1938 saapui 57-vuotias velho Albus Dumbledore noutamaan Valedroa opiskelemaan Tylypahkan kouluun kertoen samalla Tomille tämän olevan velho. Aluksi kovasti epäileväinen Valedro luotti Dumbledoreen vasta kun tämä todisti velhoutensa sytyttämällä Valedron kaapin tuleen taikasauvan heilautuksella ja sammuttamalla sen ilman että kaappiin jäi mitään merkkejä palosta. Dumbledore tarjoutui auttamaan Valedroa koulutavaroiden hankinnassa, mutta tämä päätti hoitaa ostokset itsenäisesti.

Tylypahka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valedro Salaisuuksien kammion avaamisen aikoihin

Valedron tultua Tylypahkaan, hänet lajiteltiin Luihuisen tupaan välittömästi kun lajitteluhattu kosketti hänen päätään. Huhutaan että jo ensimmäisenä iltanaan Tylypahkassa Valedro esitteli kärmeskielen taitoaan muille oppilaille tuvassaan.

Valedrosta tuli karismansa ansiosta kaikkien opettajien suosikkioppilas, etenkin liemiprofessorin ja Valedron oman tuvanjohtajan Horatius Kuhnusarvion. Ainoa joka epäili Valedron todellisia aikeita oli Dumbledore. Valedron suosio takasi sen että viidennellä luokalla hänestä tuli valvojaoppilas ja seitsemännellä luokalla johtajapoika.

Koulussa Valedro pääsi tutkimaan myös taustaansa. Valedro tiesi olevansa puoliverinen, epäillen isänsä olleen velho joten hän tutki löytyisikö Tom Valedro vanhemman nimeä Tylypahkan vanhoista oppilasluetteloista. Koluttuaan kaikki mahdolliset arkistot, Valedro oli pettynyt tajuttuaan ettei hänen isänsä ollut varmasti astunut jalallaankaan Tylypahkaan, ja alkoi tutkia aiemmin halveksimansa äidin puoleista sukua. Arkistoja tutkittuaan hän sai tietää olevan äidin puolelta suoraan Salazar Luihuisen jälkeläinen mikä selitti mm. hänen kärmeskielen taitonsa. Noihin aikoihin Valedro alkoi myös käyttää nimeä lordi Voldemort lähimpien "ystäviensä" kesken, sillä hän ei halunnut tyytyä "saastaisen jästi-isänsä" nimeen ikuisuuksiksi.

Tylypahkassa Valedro teki salaa kauheuksia joista suurin osan paljastumiseen meni jopa vuosikymmeniä. Viidentena lukuvuonnaan, syksyllä 1942 hän avasi salaisuuksien kammion ensi kertaa lähes 1000 vuoteen, tutustui siellä asuneeseen basiliskiin ja käytti sitä hyökätäkseen jästisyntyisten kimppuun. Myöhemmin basiliskin surmattua myöhemmin Murjottava Myrtti -nimisenä aaveena tunnetun oppilaan, koulua uhkasi lopulta sulkeminen kokonaan; Valedro lopetti tämän jälkeen basiliskin hyökkäykset ja lavasti kolmasluokkalaisen Rubeus Hagridin omistaman Hämäkäkin syylliseksi, hankkien Hagridille potkut. Teostaan rehtori Armando Dippet palkitsi Valedron "koulun hyväksi tehdystä työstä".

Valedro lähti viidennen lukuvuoden päätyttyä Pikkuhirttivaaraan etsimään muita sukulaisiaan. Kolkkojen kartanossa hän tapasi enonsa Morfin Kolkon, osoittaen suunnatonta pettymystä nähtyään miten epätasapainoinen henkilö Morfin oli. Samalla reissulla Valedro löysi myös isänsä ja isovanhempansa, murhaten heidät kostona siitä että isä oli hylännyt hänet, lavastaen Morfinin syylliseksi vietyään hänen taikasauvansa ja muokattuaan enonsa muistia.

Kuudennella luokalla ollessaan Valedro onnistui houkuttelemaan Kuhnusarvion kertomaan hänelle myöhemmin arvokkaita tietoja hirnyrkeistä.

Borgin & Burkesin hommiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valedron valmistuttua Tylypahkasta hänestä tuli voldemorthuippuarvosanoin, hän hakeutui kaikkien hämmästykseksi töihin taikaministeriön sijasta pimeyden esineiden kauppaan Borgin & Burkesiin. Kukaan tuskin tiesi että työ kiinnosti häntä siihen sisältyvien arvoesineiden vuoksi. Alunperin Valedro oli halukas jäämään Tylypahkaan opettajaksi, mutta Dippet oli kieltäytynyt vedoten Valedron nuoreen ikään.

Valedron viimeinen tehtävä kaupalle oli käydä suostuttelemassa vanha noita Hepzibah Smith myymään vanha medaljonkinsa. Valedro tunsi medaljongin kuuluvan itselleen, sillä se oli kuulunut aikoinaan itselleen Salazar Luihuiselle. Valedro tappoi Smithin ja muokkasi tämän Hokey -kotitontun muistia, niin että tonttu muisti itse tehneensä teon. Hokey pidätettiin ja vietiin Azkabanin vankilaan.

Salaperäisen katoamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borgin & Burkesilta lähdettyään Valedro katosi, kukaan ei tiedä minne. Hän kävi läpi sellaisia muodonmuutoksia ja taikoja, jotka muuttivat koko hänen ruumistaan ja jopa sielua. Tuona aikana Valedron tiedettiin tehneen ainakin yhden hirnyrkin itselleen, joka oli mahdollisesti toinen.

Takaisin Tylypahkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valedro halusi kipeästi takaisin Tylypahkan kouluun (reilut 10 vuotta edellisen yrityksensä jälkeen), koska se oli ainut paikka, jonka hän oli joskus lukenut kodikseen — ja koska saisi sitä kautta valtaa oppilaisiin sekä mahdollisuuden löytää kauan sitten kadonnut Rowena Korpinkynnen diadeemi hirnyrkki-käyttöön.

Valedron suunnitelmiin tuli kuitenkin mutka, kun Valedroon erittäin tykästynyt rehtori Armando Dippet oli kuollut ja hänen paikalleen rehtoriksi oli tullut muodonmuutosprofessori Albus Dumbledore. Valedro ei lannistunut vaan haki rohkeasti töitä Dumbledorelta, joka kuitenkin veljensä Aberforthin ansiosta oli kuullut kuolonsyöjistä sekä siitä että Valedroa kutsuttiin nykyisin lordi Voldemortiksi. Dumbledore ilmoitti näin kylmästi ettei palkkaisi Valedroa, joka pettymyksissään kirosi pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikan niin, ettei kukaan voinut opettaa siinä virassa vuotta pidempään. Tuon jälkeen hän katosi taas tekemään muodonmuutoksia ja keräämään lisää kuolonsyöjiä.

Ensimmäinen pimeyden kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1970 Voldemort kokosi kuolonsyöjiä, joiden kanssa hän aloitti ensimmäisen pimeyden kriisin sitten Gellert Grindelwaldin. Siihen sisältyi jästien ja jästisyntyisten tappamista ja kidutusta samoin kuin Voldemortia vastustaneita velhoja..

Voldemortista tuli kymmenen vuoden kuluessa maailman pelätyin velho, ja kun Voldemort sai valtaa taikaministeriössäkin, velhomaailma alkoi menettää toivoaan. Sibylla Punurmion lausuma ennustus muutti kaiken. Kuolonsyöjä Severus Kalkaros riensi kertomaan kuulemansa ennustuksen isännälleen, joka tulkitsi sen välittömästi uhaksi itselleen. Ennustus kuului:

"Se, jolla on voima kukistaa pimeyden lordi, lähestyy... syntyy niille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmasti, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee..."

Enempää ei Voldemort ennustuksesta saanut tietää, kun Dumbledore hoksasi tunkeilijan, ja päätti palkata Punurmion Tylypahkaan, jossa tämä olisi suojassa lordi Voldemortilta. Pahin oli jo kuitenkin tapahtunut.

Voldemortin kukistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voldemort murhaa Lily Potterin, tehden kenties pahimman virheensä ikinä.
"Se, jolla on voima kukistaa pimeyden lordi, lähestyy.... syntyy niille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmasti, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee... ja pimeyden lordi itse merkitsee hänet vertaisekseen, mutta hänellä on voimia joita pimeyden lordi ei tunne... ja jommankumman on kuoltava toisen kädestä, sillä kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä...."
Sibylla Punurmio lausuu koko ennustuksen.[lähde]

Voldemort lähti heti osan ennustuksesta kuultuaan juonimaan, miten tappaisi tuon pojan, joka oli kerta niin suuri uhka hänelle. Lisäksi olisi valittava kahdesta, Neville Longbottomista ja Harry Potterista toinen. Longbottom oli puhdasverinen ja Potter puoliverinen; hän päätyi Harryyn koska Voldemort itsekin oli puoliverinen.

Voldemort turvautui apuriinsa Matohäntään, jonka lempinimi kouluajoilta oli jopa kuolonsyöjien käytössä. Matohännästä tehtiin Potterien talon salaisuudenhaltija, ja tämän jälkeen Piskuilan paljasti talon olinpaikan Voldemortille.

Voldemort lähti matkaan heti Halloween-iltana 31. lokakuuta 1981 ja saapui Potterien talolle. Hän murhasi James Potterin heti murskattuaan oven. Tämän jälkeen hän eteni yläkertaan hoitelemaan poikaa. Ennustuksesta Voldemortille kertonut Severus Kalkaros oli pyytänyt isäntäänsä säästämään Lily Potterin hengen mihin Voldemort oli suostunut jättäen kuitenkin takaoven hänen murhalleen jos Lily panisi kovasti vastaan. Voldemort vaati Lilyä väistämään, mutta kun hän ei väistänyt, Voldemort tappoi hänetkin. Kun pojan vuoro koitti, sekunnissa Voldemortin langettama tappokirous kimposi takaisin Voldemortiin itseensä tuhoten tämän ruumiin. Voldemortin henki pakeni kauas Albanian metsiin. Voldemortin sielusta irtosi samalla palanen joka etsiytyi ainoaan elävään olentoon talossa, Harryyn, luoden tästä vahingossa Voldemortin seitsemännen hirnyrkin.

Kirouksen takaisinkimpoamisen syy oli Lilyn poikaansa langettama suoja, joka takasi pojalle turvallisuuden Voldemortin fyysiseltä kosketukselta ja tämän taioilta.

Pakolaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voldemort ilman ruumista.

Voldemort oli joutunut vetäytymään kauas Albaniaan, ja odotti, että joku hänen uskollisista kuolonsyöjistään saapuisi pelastamaaan hänet ja loitsimaan taiat, joihin Voldemort ei sillä hetkellä pystynyt. Odotus oli kuitenkin turhaa.

Viisasten kivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voldemort päätti varastaa viisasten kiven saadakseen ruumiinsa takaisin, kun eräs nuorukainen, joka opetti pimeyden voimilta suojautumista Tylypahkassa, professori Orave, saapui Voldemortin luo vahingossa. Voldemort asettui Oraven ruumiiseen, ja lähti kohti Tylypahkaa.

Oraven tuli juottaa Voldemortille säännölisesti lientä, joka pitäisi tämän Oravessa itsessään kiinni. Orave lähes sai kiven haltuunsa, mutta Harry Potter pilasi kaiken sekaantumalla asiaan. Orave menehtyi ja hänen ruumiinsa tuhoutui Harryn äidin taikasuojan takia.

Uudelleennousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Te varmaan ymmärrätte nyt, miten älytöntä oli kuvitella että tuo poika voisi olla minua vahvempi."
—Lordi Voldemort palattuaan.[lähde]

Vuoden 1994 kesänä saapui Matohäntä pelastamaan Voldemortin. Bertha Jorkins oli kertonut tälle ensi lukuvuonna Tylypahkassa järjestettävistä kolmivelhoturnajaisista. Voldemort juoni ovelan suunnitelman, ja lähetti kuolonsyöjä Barty Kyyry nuoremman Tylypahkaan.

Kyyryä luultiin yleisesti kuolleeksi, mutta Bertha Jorkinsin käytyä Kyyryillä hänelle selvisi että poika olikin elossa. Voldemort sai tähän yhteyden menemällä Matohännän kantamana Kyyryjen ovelle, langettaen hetkessä komennuskirouksen vanhempaan Kyyryyn, ja ottaen nuoremman Kyyryn, joka palvoi Voldemortia hikeentymättä kuolemanuhallakin, mukaansa ja selitti tälle suunnitelmastaan.

Kyyry meni Matohännän kanssa eläköityneen aurori Vauhkomielen, jonka oli tarkoitus opetaa Tylypahkassa pimeyden voimilta suojautumista tulevalla lukukaudella, ovelle, ja tainnutti tämän kovan kaksintaistelun jälkeen. Kyyry otti Vauhkomielen ulkomuodon monijuomaliemellä.

Tylypahkassa Vale-Vauhkomieli sujautti Harry Potterin nimen kolmiverhoturnajaisten osallistujat valinneeseen liekehtivään pikariin, puolueettomaan tuomariin, joka valitsi ottelijat, ja noitui pikarin niin, että Harryn nimi sinkoutuisi väkisin ulos. Näin kävi. Kyyry auttoi Harryn salaa läpi koetusten niin suoraan kuin epäsuoraankin vinkkien avulla, kunnes koitti viimeisen koetuksen aika.

Voldemort saatuaan uuden ruumiin hetki sitten.

Ottelijoiden tehtävänä oli hakea suuresta taikalabyrintistä kolmivelhopokaali, jonka Kyyry Voldemortin suunnitelman mukaan loitsi porttiavaimeksi Pikkuhirttivaaran hautausmaalle. Harry kosketti pokaalia yhtä aikaa Tylypahkan toisen kilpailijan, Cedric Diggoryn kanssa ja he molemmat päätyivät hautausmaalle. Voldemortin käskystä Matohäntä murhasi Diggoryn ja tämän jälkeen käytti Harryn verta luodakseen Voldemortille uudestaan tämän ruumiin. Muita aineita joita piti sekoittaa olivat isän Tom Valedron vanhemman luu ja palvelijan eli Matohännän lihaa.

Kutsuttuaan vapaana olevat kuolonsyöjät ensin paikalle, Voldemort haastoi Harryn kaksintaisteluun käyttäen tähän kaikkia anteeksiantamattomia kirouksia, joista Harry selvisi kuitenkin jokaisesta. Kuitenkin Voldemortin ja Harryn sauvojen loitsiessa toisiaan vastaan, sauvojen kaksoisside puuttui asiaan, ja pakotti toisen sauvoista tekemään varhennum loitsuimes -ilmiön, eli toistamaan sillä viimeksi tehdyt taiat. Kyseinen sauva oli Voldemortin, josta putkahti esiin tämän murhaamien Cedric Diggoryn, Frank Brycen, Bertha Jorkinsin sekä James ja Lily Potterin kaiut, jotka pelottivat Voldemortia kovasti eikä hän ei uskaltanut tehdä siteelle mitään. Yhtäkkiä Potter katkaisi siteen isänsä neuvosta, juoksi Cedricin ruumiin luokse ja meni porttiavaimella takaisin Tylypahkaan. Potter oli taas karannut Voldemortin suureksi raivoksi; ei pelkästään sen vuoksi ettei Voldemort saanut kostoaan, vaan myös siksi että tämä oli ainoana todistamassa pimeyden lordin uutta nousua.

Salainen vuosi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Huhuissa, joiden mukaan tiedät-kai-kuka on palannut, ei ole mitään perää."
Cornelius Toffee.[lähde]

Taikaministeriö ei noin vain niellyt Voldemortin paluuta, vaan ilmoitti, että "huhuissa, joiden mukaan tiedät-kai-kuka olisi palannut, ei ole mitään perää.". Ministeriö yritti kaikin keinoin vahvistaa että Harry Potter ja Dumbledore olisivat väärässä, mutta joutuivat lopulta nielemään karmean totuuden.

Voldemort havitteli ennustusta, joka kertoisi hänelle kaiken mikä hänen pitäisi tietää Potterin kukistuksista. Useista yrityksistään huolimatta hän epäonnistui, ja tajusi, että joko hänen tai Harryn olisi haettava se ministeriön salaperäisyyksien osastolta. Voldemort alkoi viestittää Harrylle unia, jotka Voldemortin toivomusten mukaan saisivat pojan lopulta salaperäisyyksien osastolle.

Lopulta Voldemort muutti strategiaansa, ja loi kuvitelman Sirius Mustasta kitumassa kyseisellä osastolla. Potter ryntäsi heti hätiin, ja kuolonsyöjät saivat tehtävän hoitaa ennustus Voldemortille. He kuitenkin mokasivat kaiken ja ennustus särkyi. Lisäksi Voldemort joutui kohtaamassa itsensä Dumbledoren ja heidän välillään käytiin mahtava kaksintaistelu. Epäonnistuttuaan kukistamaan Dumbledore, Voldemort tämän jälkeen tunkeutui Harryn mieleen vallaten sen, mutta Harryn onnistui kukistamaan Voldemort murheellisten ajastustensa avulla. Voldemort pakeni tämän jälkeen ainoan jäljelle jääneen kuolonsyöjän kanssa jota ei vangittu, Bellatrix Lestrangen.

Samalla ministeriölle selvisi, että Voldemort oli todellakin palannut.

Päivän profeetta uutisoi Voldemortin paluusta: "Hän, joka jääköön nimeämättä palaa".

Toinen pimeyden kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voldemort aloitti muutamassa päivässä uuden pimeydenkriisin, jossa jästejä kuin velhojakin kuoli sadoittain, ja uutena poikkeuksena ankeuttajat olivat liittyneet Voldemortiin. Voldemort juoni suunnitelman, jonka avulla Draco Malfoy ja hänen poikaporukkansa murhaisivat Dumbledoren. Voldemort tiesi, että lopulliseksi murhaajaksi tulisi lopulta Severus Kalkaros.

Voldemort ei tiennyt, että Kalkaros olikin oikeasti Dumbledoren vakooja, joka vakoili kuolonsyöjiä ja antoi muka oikeaa tietoa Feeniksin killasta kuolonsyöjille. Dumbledore oli saanut Voldemortin hirnyrkkiä tuhotessaan pahan kirouksen sisäänsä, jolloin Kalkaros joutui parantamaan Dumbledoren. Kalkaros kertoi Dumbledorella olevan elinaikaa suunnilleen vuosi. Dumbledore pyysi Kalkarosta tappamaan Dumbledoren itsensä vuoden mittaan, jotta hän ei kokisi tuskallista kuolemaa kirouksen vuoksi.

Lopulta Dumbledoren poistuessa koululta "juomaan lasillisen", Malfoyn juonima suunnitelma onnistui, ja kuolonsyöjät pääsivät sisään Tylypahkaan Borgin & Burkesin kautta. Pimeän piirto leimautettiin linnan ylle, ja Dumbledore riensi apuun.

Hänen matkansa tyssäsi tähtitiedetorniin, johon Malfoy saapui murhaamaan Dumbledoren. Malfoylla ilmeni kuitenkin paineita, joten hän ei ehtinyt suorittaakaan murhaa, ennnen kuin kuolonsyöjät jo ehtivät torniin. Kun kalkaros saapui torniin, Dumbledore aneli häneltä kuolemaa, vaikka kaikki paikalla olijat luulivat Dumbledoren anelevan henkiin jäämistään. Kalkaros tappoi Dumbledoren muitta mutkitta.

"Seitsemän Potteria" — verisuoja raukeaa =[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potterin täyttäessä 17 vuonna 1997 ja tullessaan täysi-ikäiseksi, hänen äidiltään kuusitoista vuotta sitten saamansa suoja raukesi, ja hän lähti Dursleyn perheestä kohti Kotikoloa, Weasleyn perheen kotia.

Voldemort oli Kalkaroksen neuvojen avulla juoninut tehokkaasti siten, että kuolonsyöjät väijyivät luudanvarsillaan Dursleyden talon lähellä. Voldemort itse käytti taistelussa poikkeuksellisesti Lucius Malfoyn taikasauvaa, kidutettuaan Ollivanderilta tietoa hänen ja Harryn sauvojen kaksoisytimistä.

Harryn saattajina toimivat Feeniksin killan jäsenet, jotka olivat jakautuneet pareiksi siten että jokaisella oli kyydissään yksi monijuomaliemellä muuttunut "vale-Potter".

Voldemort itsekin oli mukana jahdissa, ja lähes sai Harryn kiinni, mutta ei enää päässyt ylittämään Tonksin vanhempien talon ympärillä loihdittua suojaa. Potter pääsi sittemmin turvassa Kotikoloon.

Taikamaailman hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pius Sakian ansiosta Voldemort toimi vuosien 1997-1998 de facto taikaministerinä kontrolloiden velhomaailmaa, nimittäen haluamiaan ihmisiä Tylypahkan johtoon kuten Kalkaroksen rehtoriksi sekä Carrowin sisaruksen jästitiedon ja pimeydenvoimilta suojautumisen opettajiksi. Ainoa media joka vastusti Voldemortia oli salasanan takana piilossaoleva ja jatkuvasti piilopaikkaa vaihtava radiokanava Pottervahti.

Samaan aikaan kun Harry, Ron ja Hermione tuhosivat Voldemortin hirnyrkkejä tästä tuli entistä enemmän psykoottisempi ja menetti mm. lukilitis-kykynsä. Helga Puuskupuhin mukin kadottua Lestrangen Irveta-holvista, Voldemort tajusi kuolemattomuutensa salaisuuden paljastuneen (Regulus Musta tiesi tästä jo lähes 20 vuotta aiemmin, mutta menehtyi ennen kuin ehti tuhota ainuttakaan hirnyrkkiä).

Pystyäkseen tuhoamaan Harryn, Voldemort lähti etsimään mahtavimpana taikasauvana pidettyä legendaarista seljasauvaa. Ensin hän kiristi tietoja Gregorovitsilta, jolta pystyi lukitiliksen jälkeen näkemään muistoissa miten nuori Gellert Grindelwald, vuosisadan pelätyin pimeydenvelho ennen Voldemortia, varasti sen häneltä. Tämän jälkeen Voldemort tappoi Gregorovitsin ja lähti Grindelwaldin perään Nurmengardiin, jossa tämä oli ollut kukistumisestaan lähtien vuodesta 1945. Grindelwald ei kuitenkaan antanut mitään tietoja Voldemortille, joka tappoi Grindelwaldin tämän yllytettyä häntä siihen. Grindelwaldin avulla Valedro pystyi kuitenkin yhdistämään hänet Dumbledoreen, jonka tiedettiin kukistaneen Grindelwaldin kuuluisassa kaksintaisteluussa.

Voldemort meni Dumbledoren haudalle ja ryösti sieltä seljasauvan, mutta ihmetteli miksei pystynyt tekemään sauvalla sen kummempia taikoja kuin edellisellä. Hän kidutti taas Ollivanderilta tietoja, joilla sai selville että tullakseen seljasauvan todelliseksi omistajaksi pitää edellinen omistaja joko tappaa tai riisua aseista. Voldemort kuitenkin käsitti että pelkästään ensinmainitulla voi tulla seljasauvan omistajaksi.

Tylypahkan taistelu ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan selville Harry Potterin palanneen Tylypahkaan, Voldemort lähetti kuolonsyöjänsä sinne hakemaan hänet kun Voldemort itse oleskeli koko sen ajan Rääkyvässä röttelössä pienen välimatkan päässä kovimmasta taistelusta. Kesken taistelun hän kutsui myös Kalkaroksen luokseen ja usutti Naginin tämän kimppuun, jotta voisi tulla seljasauvan omistajaksi. Kalkaros ei kuitenkaan ikinä ollut voittanut seljasauvaa itselleen. Taistelun tauottua kuolonsyöjät olivat niskan päällä tapettuaan monia Feeniksin killan ja Harryn puolella olleita, Voldemort antoi vastustaneilleen tunnin aikaa luovuttaa Harry heille tai he eivät saisi mitään armoa. Harrya ei kuitenkaan luovutettu, vaan tämä suostui uhrautumaan vapaaehtoisesti muiden puolesta.

Harryn astuttua aseettomana Voldemortin eteen, tämä laukoi häneen lähes välittömästi tappokirouksen jonka seurauksena molemmat menettivät tajuntansa; lisäksi Harryssa ollut Voldemortin sielunpalanen tuhoutui. Tajun palattua Voldemort vaati Narcissa Malfoyta tarkistamaan oliko Harry hengissä. Narcissa valehteli Harryn kuolleen, jonka jälkeen kuolonsyöjien keskuudessa puhkesivat voitonjuhlat.

Harryn kuolemasta huolimatta edelleenkään kukaan tylypahkalainen ei suostunut siirtymään Voldemortin puolelle. Rohkein kaikista vastustaneista oli Neville Longbottom, jonka "petturuuden" Voldemort kosti kangistamalla tämän sekä sytyttämällä lajitteluhatun tuleen ja asetettuaan sen Nevillen päähän. Palo ei kuitenkaan vahingoittanut Nevilleä, jonka kyettyä taas liikkumaan vetäisi hatusta Godric Rohkelikon miekan, jolla tämä tuhosi Voldemortin viimeisen hirnyrkin eli Nagini-käärmeen. Jottei Voldemortilla olisi vieläkin kauheampaa niin hänen uskollisin palvelijansa Bellatrix Lestrange menehtyi kaksintaistelussa Molly Weasleya vastaan ja lisäksi paljastui että Harry oli todellisuudessa ollut koko ajan elossa.

Taisteltuaan ensin Minerva McGarmiwaa, Kingsley Kahlesalpaa ja Horatius Kuhnusarviota vastaan, alkoi Voldemortin ja Harryn kaksintaistelu. Molemmat osapuolet kiertelivät kehää toistensa ympäri Harryn selittäessä kylmänrauhallisesti Kalkaroksen todellisen puolen ja sen miten Draco Malfoy oli oikeasti seljasauvan haltija Dumbledoren jälkeen, ja Dracon aseistariisumisen jälkeen hän itse. Harry antoi myös Voldemortille viimeisen mahdollisuuden katua tekojaan, jonka Voldemort hylkäsi täysin välinpitämättömästi. Tuon jälkeen Voldemort lausui avada kedavran jonka perään Harry karkotaseet-loitsun; seljasauva ei suostunut vahingoittamaan todellista omistajaansa ja tappokirous kimposi takaisin Voldemortiin tuhoten hänet lopullisesti.

Voitonjuhlien ajaksi Voldemortin ruumis kuljetettiin johonkin syrjäiseen komeroon, ja on tuntematonta mitä sille tehtiin myöhemmin. Voldemortin jäljelläolevat sielunrippeet ovat sen sijaan ikuisesti jumissa elämän ja kuoleman välisessä rajatilassa.

Edeltäjä:
Rufus Rymistyir
Taikaministeri Pius Sakia ( Voldemortin alaisena )
1997 - 1998
Seuraaja:
Kingsley Kahlesalpa